Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025


Mielihyvin lähestyi hän soihtu kädessään vankeja, irroitti heidän suukapulansa ja tarkasteli vaieten heidän kasvojaan. Valehtelevatko silmäni? sanoi hän viimein. Vai eikö se ole luutnantti Bertel kuninkaan henkivartioväestä? Bertel kohotti kulmiaan ja tunsi jesuiitta Hieronymuksen. Tervetuloa luokseni, herra luutnantti, ja kiitoksia viimeisestä!

Veli Bäck, puuttui puheeseen koulumestari, joka aina oli saapuvilla, kun Karstulaa mainittiin, veli Bäck, jolla on justitia mundi, oikeuden miekka kädessään, ei varmaankaan voi olla hirttämättä jesuiitta Hieronymusta Harz-vuoren korkeimman hongan latvaan? Varo itseäsi, veli Svenonius, pisti postimestari, jesuiitta oli hyvin oppinut mies, joka taisi hyvin paljon latinaa...

Mutta tietäkäähän toki, että me Turun katedraalikoulussa luimme sekä Ciceroa ja Senecaa että myöskin Ovidiota, jota myöskin Nasoksi kutsutaan; omasta puolestani olen aina pitänyt Ciceroa lavertelijana ja Senecaa peruukkina, mutta mitä Ovidiukseen tulee... Jesuiitta vetäytyi ovea kohti ja virkkoi kuivasti: Siis valitsette rovion?

Sinun on sitä hyväksesi käyttäminen lähetäksesi häntä, hän ei osaa epäillä sinua, ja kun pyhä neitsyt suopi sinulle siihen tilaisuuden, tulee sinun... Jesuiitta otti esille hopeaisen ristinkuvan ja samassa, kun hän väänsi pientä jousta sen rinnan kohdalla, välähti sieltä esille välkkyvä tikari. Armoa, isäni, tämä tehtävä on kauhea! Ei mitään armoa. Pyhä kirkko vaatii sokeata kuuliaisuutta.

Hänen ruskeat poskensa punastuivat, mutta vain hetkiseksi. Hänellä oli enää vain toinen korva jäljellä. Tahdotko luopua uskostasi tunnustaa paavin ja kirota Lutherin, niin saat pitää toisen korvasi. Saituri! huudahti hämäläinen. Herrasi ja mestarisi tarjoo maita ja valtakuntia ja sinä tarjoat vaan kurjan korvan! Vasen korva! virkkoi jesuiitta kylmästi. Seppä teki työtä käskettyä.

Kaupungin takana Schweinfürtenin puolella näkyi jo osasto ratsumiehiä liikkuvan Main-virran itäistä rantaa pitkin. Uhkaavasta, mutta varovasta lähenemisestään päättäen olivat ne ruotsalaisen sotajoukon etujoukkoja. Maledicti Fennones! huudahti jesuiitta ja sanomattoman vihan ilme leimahti hänen kalpeilla kasvoillaan. Ne lentävät kuin linnut, nuo kirotut kerettiläiset. Haljetkoon maa heidän allaan!

Todellakin! huudahti Larsson ivaten. Tulkaa, pyhä isä. päästäkää minut siteistäni ja sallikaa minun syleillä teitä. Minä tarjoan teille ystävyyteni, ja tietysti luotatte te minuun. Mitenkä sanookaan Seneca: homo homini lupus, ei koira koiran hännälle polje. Tarjoan teille armoa, jatkoi jesuiitta kylmästi, kolmella ehdolla, joita ette varmaankaan kieltäytyne täyttämästä.

Ja jesuiitta otti päästään mustan nahkakalottinsa ja paljasti leikatun korvansa sijan, noin ovat tuon uskottoman kuninkaan sotamiehet, hänen suomalaiset miehensä, pidelleet ystävääsi, rippi-isääsi. Vitkasteletko vieläkin kostajasta Jumalan äidin puolesta ja minun puolestani? Mitä tahdotte minulta, isäni? Kuule minua!

Lucia Grothusen, sanoi jesuiitta hyvin lempeästi, kun olit lapsi ja seurasit isääsi Arnold Grothusenia, joka karkoitettiin samalla kuin kuningas Sigismund, niin tulit eräänä päivänä vainoojiesi takaa ajamana talonpojan majaan... Teitä ei aiottu ottaa vastaan, teidät uhattiin antaa ilmi.

Hurskas jesuiitta, olet toki sinäkin jotakin hyvää tässä maailmassa toimittanut! Jouluyökö? Pöllö, mikset sanonut sitä heti? Sehän on selvä kuin päivä, että koko Würzburg on rientänyt linnaan kuulemaan isä Hieronymuksen messua. Kunniani kautta, luulenpa, että saavat odottaa pappiaan. Hei, ystäväni, minä juon maljasi; upseerin tulee aina olla väelleen hyvänä esimerkkinä.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät