United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hiljaa ja huomaamatta oli Kornatus saapunut likemmäksi tarkemmin nähdäksensä vastatullutta. Niilo Larsson! huudahti hän äkkiä. Hugg, vastasi ruotsalainen. Elätkö vielä, ja samassa tuokiossa syleilivät he toisiansa. Ovat tuttuja, ihmettelivät nuoret hiljakseen. Mutta eihän Kornatuksen nimi ole Hugg, kysyi eräs rekryytti.
Mutta vanhasta porvariskuninkaasta oli mahdoton saada selkoa. Ei liikahtanut ainoakaan piirre hänen kasvoissaan, vaikka kyllä jokainen, joka tunsi hänet tarkemmin, olisi voinut sanoa, että hän aikoi viekkaudella voittaa tuon vaarallisen miehen. Tahdon kysyä teiltä jotakin, sanoi Larsson kapteeni Gastille. Milloin te aiotte heretä kerskailemasta? Minä en koskaan kerskaile! huudahti kapteeni.
Vaasan poikia ei oltu vielä silloin sankarirunoissa ylistetty; mutta mahdollista on, että senkin ajan pojat äksyistä hevosistaan ja kankeista koivistaan huolimatta olisivat tarpeen tullessa kyenneet kunnostautumaan. Ester Larsson oli käyttänyt tilaisuutta pakoon pujahtaakseen.
Nyt olisi ollut erittäin sopiva tilaisuus puhua kaikesta siitä, mikä hänen mieltään painoi. Mutta hänen vieressään veneen perässä istui Gast, joka surkean näköisenä ja äänetönnä tuijotti basiliskin silmillään valtiopäivämieheen. Se, mikä olisi pitänyt sanoa, jäi sanomatta. Tänään on minun syntymäpäiväni, jatkoi Larsson hetkisen kuluttua. Semmoisina päivinä johtuu monta vanhaa muistoa mieleen.
Salongissa näkyi olevan useita uusia tauluja, ja muuan puseroon puettu mies, jolla oli punertava parta ja viikset, mutta katseessa ja tukan kuosissa jotakin, joka elävästi palautti mieleen Van Dyckin kuvan, käyskenteli siellä kukkien ja taulujen keskellä. Ahaa, ajattelin minä, siinä meillä on tuo suuri ruotsalainen maalari Larsson. Ja hän se oli. Taiteilijan tuntee aina.
Heittäkää pellolle tuo niskuri, joka uskaltaa isäntäänsä vastustaa! huusi Perttilä tavattoman kiukkuisesti. Ei kukaan liikahtanut paikaltaan. Ensi kerran tapahtui se, ettei vanhan talonpoikaiskuninkaan käskyä toteltu. Hyvä isäntä, alkoi vanhin rengeistä, kyllä se on niin, että me ja kaikki muut katsomme, että Larsson...
Larsson vaati ankaraa tutkintoa, ja innokas viskaali vastasi, että se kyllä tulisi pidettäväksi, mutta laillisessa järjestyksessä, oikeuden edessä ja pöytäkirjaa pitäen. Vihastunut laivan isäntä rupesi siis itse pitämään tutkintoa.
Ennen kaikkea, ei mitään puheita! Me olemme halpaa porvarillista väkeä, vastasi Larsson. Koko vähäinen taloutemme on teidän majesteettinne palvelukseksi, mutta alamainen kunnioituksemme ei osaa koreita sanoja käyttää. Hyvä on.
Hän ei ollut kuitenkaan päässyt kauas, kun raskas käsi laskeutui hänen olkapäälleen, ja hänen vieressään seisoi porvariskuningas. Haluaisin puhua kanssanne, herra kreivi, sanoi Larsson kylmästi. Se ilahduttaa minua, vastasi Bertelsköld , minullakin on vähän asiaa herra valtiopäivämiehelle. Käykäämme puhumaan rauhassa noilta narreilta, sanoi Larsson ja vetäytyi erään ikkunan luo.
Että vanha porvariskuningas oli toiminut niin, että oli jälleen päässyt jotenkin varakkaaksi; että hän jo oli vanhentunut; että hänen kankea selkänsä oli koukistunut niiden kahdeksankymmenen kuuden vuoden taakan alla, joita hän niskoillaan kantoi: että hänen vanhin poikansa hoiti kauppa-asioita; että vanhin tytär Veronika oli mennyt manalle ja että nuorempi, Ester Larsson oli hylännyt kaikki kosijat ja pysynyt naimatonna vanhaa isäänsä hoitaaksensa; tätä kaikkea kreivi Bertelsköld kyseli ja kuunteli.