Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Larsson, joka näki sen, tuumaili, että saattoihan se olla laatuunkäypä, hän halusi vain tehdä muutamia pieniä korjauksia siihen. Minä kiitin häntä ja sanoin, että jo yksikin hänen kätensä suorittama siveltimen veto olisi liian paljon minulle, mutta että en kernaasti voisi suostua mihinkään korjaukseen, koska en ollut varma siitä, etteikö maalaajatar pahastuisi y. m.
Niin, vastasi vapaaherra, saathan lähteä, tyttöseni, saathan lähteä, mutta koeta palata niin pian kuin mahdollista. Näethän, kuinka vaikea minun on tulla toimeen ilman sinua. Nyt tapahtui jotakin, mitä ei ollut tapahtunut moneen vuoteen: neiti Hanna syleili isäänsä. Nyt olit oikein hyvä, isä. Kas niin, tulkaa nyt ruokasaliin. Larsson ilmoitti jo, että illallinen on valmis.
Ester säpsähti ja kääntyi päin. Isäni, huudahti hän ja peitti kasvonsa käsiinsä. Kreivitär, joka ei milloinkaan ollut nähnyt porvariskuningasta, ymmärsi heti, kuka hänen edessään seisoi. Mutta hän malttoi mielensä ja meni arvokkaasti häntä vastaan. Minä arvaan, sanoi hän, että se on valtiopäivämies Larsson, joka kunnioittaa minua luokseni tulemalla.
Kiusaus oli suuri, mutta ei kyllin suuri murtaakseen hänen rautaista tahtoaan. Bertelsköld & Larsson! mutisi hän. Ei, se on firma, jonka kanssa taivaan Herralla ei ole mitään asioita. Mutta patruuna on itse sanonut, että tästä vielä ryöppy nousee, jatkoi Grenman, joka niinkuin hidaskulkuiset konit lönkytteli vanhaa vauhtia kerran alkuun päästyään.
Mutta se, joka näki miten tuolla sisällä puuhattiin, mikä hyörinä ja pyörinä siellä vallitsi ja millä maltillisella neuvokkuudella Ester Larsson kälyjensä avulla koki saada sekasortoa järjestykseen, se huomasi kyllä, että tässäkin kopeassa talossa oli ruvettu kuninkaan vierailun johdosta suurempaan puuhaan kuin mitä sen esimiehet tahtoivat näyttää.
Larsson oli nähnyt sekä hyviä että pahoja päiviä, kokenut köyhyyttä ja rikkautta, surua ja iloa, kunniata ja nöyrtymystä; mutta hän oli kantanut elämänsä vaikeudet arvokkaasti, niiden alle murtumatta, ja sentähden ei kukaan ollut voinut kieltää häneltä kunnioitustaan hänen ahtaimpinakaan aikoinaan, kun köyhyys näytti tulevan olemaan hänen töittensä ja toimiensa palkka.
Murhattu mies, jatkoi Larsson, oli ranskalainen, nimeltä Baptiste, ja hän oli ollut kamaripalvelijana presidentti, kreivi Bertelsköldillä, joka edellisenä vuonna ensin tuli sokeaksi ja sitten hulluksi, kun kadotti tuon onnenkalun. Niinkö? kysyi kapteeni sammaltaen. Niin se oli, jatkoi vanhus taipumattomasti.
Minä vaadin luutnantti Berteliltä kuningas Kustaa Aadolfin sormuksen. Raha tai henki! ivasi Larsson. Te pyydätte sitä, mitä minulla ei ole, vastasi Bertel. Jesuiitta katseli häntä epäilevin silmin. Kuningas on käskenyt herttua Bernhardin antamaan teille sormuksen, ja teidän olisi pitänyt saada se.
Tiedän kyllä, tiedän, että puhuttelen miestä, joka saa kiittää minua kaikesta, mitä hänellä nyt on ja joka ilman minua on vajaassa vuodessa laivarottaa köyhempi. Kirjoittakaa lastikirjaan, vaari Larsson, että kaikki teidän onnenne riippuu minusta. Ilman minua menevät kaikki asianne hiiteen. Mutta minun kädessäni on onni, ja minä voin tehdä teidät vielä seitsemän kertaa rikkaammaksi kuin olette.
Ja taas kuultiin hänen laulavan: "Ja helmiä siihen mä siroitan iloksi armaani ainoan, vertoa sille sä löydä et, vaikk' kuninkaan hovista hakenet." Samassa astuivat sisään Perttilä ja Larsson ja heidän jäljessään kaikki muu työväki. Vanhan isännän katse oli synkkä, hän ei voinut salata itseltään, että Larssonin ennustukset tuntuivat hyvinkin todenmukaisilta. Hänen pojastaanko tulisi herra?
Päivän Sana
Muut Etsivät