Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Hän oli vielä yön ja huoneen vaikutuksen alaisena; hän oli unissaan kuullut lempeän isoäitinsä armaan äänen, ja nyt hänestä tuntui, niinkuin hän kuulisi vanhan, raudankovan talonpoikaiskuninkaan äänen viereisestä huoneesta. Samassa kreivi naurahti itsekin mielikuvitukselleen, pukeutui huolellisesti, niinkuin hänen tapansa oli, ja meni tupaan.
Silloin lähestyy Regina nöyrästi, ikäänkuin suudellakseen vanhuksen kättä, ja kaikki, paitsi Bertel ja vanhus, nousevat ylös. Mutta vanhan talonpoikaiskuninkaan tulinen luonto kuohahtaa vihaan. Sanoinhan minä sen, huutaa hän jylisevällä äänellä, siinä on se sukupatto, joka syntyi talonpojaksi, mutta josta tuli herrojen kätyri!
Tuo näin monenlaisista aineksista, varjoista ja valopuolista koottu perhe istuu nyt suuressa tuvassa lukuisan palvelusväen ympäröimänä, ja vanha Larsson koettaa vielä, ollen salaisessa liitossa Merin kanssa, herättää ankaran talonpoikaiskuninkaan mielessä lempeämpiä tunteita Berteliä kohtaan.
Heittäkää pellolle tuo niskuri, joka uskaltaa isäntäänsä vastustaa! huusi Perttilä tavattoman kiukkuisesti. Ei kukaan liikahtanut paikaltaan. Ensi kerran tapahtui se, ettei vanhan talonpoikaiskuninkaan käskyä toteltu. Hyvä isäntä, alkoi vanhin rengeistä, kyllä se on niin, että me ja kaikki muut katsomme, että Larsson...
Ne olivat maahan vajonneet tai kaatuneet, ja joku välinpitämätön ihminen oli ne toimittanut tieltä pois. Poissa oli talonpoikaiskuninkaan, poissa hänen vanhan aseveljensä Larssonin muistomerkki. Ainoastaan yksi noista hautakivistä oli jäljellä, sekin niin sammaliin ja soraan peittyneenä, että vain yksi kulma näkyi maanpinnalla.
Mutta reippaita miehiä, jumal'auta, ja rehellisiä talonpoikia! He asuvat vieläkin entisen talonpoikaiskuninkaan Perttilän talossa, vastasi Peldan; ainoastaan yksi haara samaa sukua on kauppiaina Vaasassa. Mutta tulkaa, levähtäkäämme muutamia tunteja tuolla torpassa. Yö kului eivätkä Larssonit palanneetkaan. Päivä alkoi valjeta eikä heitä vieläkään näkynyt.
Nyt on kyllä luultavaa, että jos Bertel olisi kasvanut äitinsä isän, Isokyrön talonpoikaiskuninkaan läheisyydessä, eikä Tukholman aatelisherrain seurassa ja sittemmin sodan touhussa; tai jos hän miehuutensa ikään tultuaan olisi saanut viettää rauhallista perhe-elämää Mainiemen linnassa, niin hänen luonteensa lempeämmät taipumukset olisivat päässeet kehittymään ja hänestä olisi niin ollen tullut toinen mies kuin mikä hänestä tuli.
Se on pyhimysten tuomio valansa rikkojalle! huudahti Regina hämmästyen. Ja se on tuomio, joka onnemme vahvistaa! vastasi Bertel ja koetteli Reginan sormeen kuninkaan sormusta. Taas palaamme Isokyröön, Perttilän taloon ja vanhan talonpoikaiskuninkaan luo. On talvipäivä maaliskuussa 1635.
Tapahtui joskus, että Isokyrön talonpoikaiskuninkaan tytär Meri kaupungissa käydessään teki asiaa linnaan ja saavuttaakseen vieraan neidin suosiota lahjoitti hänelle muutamia vyyhtiä mitä hienointa pellavarihmaa, jollaista ei kukaan muu koko paikkakunnalla osannut kehrätä niinkuin Meri. Martta-rouvan päähän pälkähti sen vuoksi eräänä päivänä opettaa vankinsa kehräämään ja ottaa Meri opettajaksi.
Teidän tulee tietää, että tuo talonpoikaiskuninkaan suvun ylhäinen haara on perinyt erään pakanallisin ja paavillisin loitsuin noidutun kuparisormuksen, joka tuottaa ajallista onnea, mutta iankaikkisen kadotuksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät