United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin tulee sinun ennen kaikkea hyvin tarkasti säilyttää tätä sormusta; koko onnesi siitä riippuu. Enempää en saanut tietää ... mutta mitä välitän minä onnesta ilman sinua! Kun kerran saan käsiini tuon kuparisormuksen, niin annan minä sen sinulle, jos näet vetoni menetän. Tässä on käteni sen asian vakuudeksi. Mutta jos hän katuu... Minä olen antanut käteni siihen.
Muuan upseereista otti maasta poikki leikatut sormet ja veti toisesta pienen kuparisormuksen. Tämäkö olisi se kuuluisa sormus? kysyi hän. Toiset nauroivat. Eihän tuo ole edes kultainen, sanoivat he. Ei se suinkaan voi olla se oikea sormus. Kysyjä nakkasi ylenkatseellisesti sekä sormuksen että sormen luotaan. Pakanuus ihmissydämessä, eikö sinua siis koskaan saa sieltä pois juurrutetuksi?
Hänen nimensä on tohtori Weis ja hän on nykyjään kullantekijäin oikeassa kotimaassa Danvikenissä. Sehän oli arvattavaa, sanoi kuningas käyden taas tavattoman miettiväksi. Markiisitar kumartui huolimattomasti pehmeään ruohoon ja nyppi irti viattoman valkovuokon lehdet. Taivuttaessaan ruohonkortta hän löysi maasta pienen, kummannäköisen kuparisormuksen.
En ymmärrä oikein, mitä armollinen herrani tarkoittaa. Tahdon sanoa sinulle jotakin, Hultman; minusta on tähän aikaan välistä tuntunut omituiselta, että juuri viime syksynä kadotin kuningatar vainajan medaljongin. Siinä talletin hänen kuvaansa ja hiuksiaan. Sotaan lähtiessämme panetti herttuatar siihen vähäisen kuparisormuksen renkaaksi medaljonkiin.
Mitenkä helvetissä minä voisin sen tietää? Paholainen on kavalampi kuin muut ihmiset, se on varma se. Hän on antanut kuninkaalle kuparisormuksen... Jossa on seitsemän ympyrää sisäkkäin ja kolme kirjainta kanteen kaiverrettuna? Mitä hittoa? Mistä sinä sen tiedät? Kirjaimista en tiedä, mutta nuo seitsemän ympyrää olen kuullut... Meri hengitti syvään.
Teidän tulee tietää, että tuo talonpoikaiskuninkaan suvun ylhäinen haara on perinyt erään pakanallisin ja paavillisin loitsuin noidutun kuparisormuksen, joka tuottaa ajallista onnea, mutta iankaikkisen kadotuksen.
Se on ainoa keino, mikä nyt enää voi teitä auttaa, huusi Larsson ankarasti. Kapteeni kaivoi vapisevin käsin esille tuon pienen kuparisormuksen, jota hän kantoi nauhassa kaulassaan. Hyvä, sanoi Larsson. Nyt saatte mennä.
Te tahdoitte panna Kristiina-kuningattaren sormuksen sinivuokkoa vastaan, jonka olin kaulahuiviini kiinnittänyt. Se on liian paljon, sanoin, mutta jos Bernhard menettää veikan, niin voi hän antaa minulle isänsä kuparisormuksen. Sen lupasittekin, ja Jaanan piti povata, ratkaistakseen veikan. Muistatteko, mitä hän teille povasi?
Olisi voinut sanoa tulevan kolmekymmentäkin. Ja ainoastaan yksi niistä on unhottumaton. Te olette velkaa minulle vedon, herra kreivi, sanoi Kreeta. Te lupasitte minulle isänne kuparisormuksen sinivuokkoa vastaan. En voi täyttää lupaustani, vaikka tahtoisinkin. Kuninkaan sormus hävisi eräässä kaksintaistelussa Slesvigissä, jossa isäni menetti kaksi sormea vasemmasta kädestään.
Luvatkoon hän ennemminkin antaa minulle sen kuparisormuksen, jonka aina olen nähnyt hänen isänsä sormessa; se olisi omansa minulle. Et tiedä, mitä pyydät, Kreeta! Isäni pitää hyvin suuressa arvossa sitä kuparisormusta, vaikkei kukaan tiedä miksi. Bernhard, sanoi hän minulle kerran, minä kuolen äkillisellä kuolemalla, niinkuin äitisikin.