United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Helka näytti vähän nololta, sillä hän muisti, että äiti oli varoittanut häntä turhamaisuudesta; mutta samassa tuokiossa hän jo jälleen koetteli, miten somasti hopeainen rintasolki soveltuisi siniseen puseroon. Oletteko pian puettuina, tytöt kysyi Gerda, jolla jo oli hattu päässä. Hevoset ajetaan kohta portaitten eteen eikä isä tahdo mielellään odottaa. Kohta, kohta!
Asetti sitte vaatemyttynsä saappaiden päälle ja kiinnitti sen toisella remmillä leuvan alle. »Minä olen jo valmis!» huudahti hän olkapäänsä yli, katsellen alaspäin joelle. Tyttö kietoi kiireisesti vaatteensa puseroon. Valkea ruumis värisi kainoutta ja maltitonta uhkarohkeuden riemua. Vesi solahti, valkea varsi katosi aaltoon, ui ylöspäin ja kätkeysi korteikkoon.
He olivat sirovartaloisia ja erittäin sieviä lapsia, kaikki puettuina samalla tavalla tummaan puseroon, ja sen päällä oli lumivalkea paidankaulus, joka jätti kaulan paljaaksi kukanvarren tavoin, jonka päässä kukka loisti värikkäänä ja sievänä. Solakkaa miehustaa ympäröi kapea, kiiltävä nahkavyö. Semmoinen oli berserkkien keveä joukko. Mutta palatkaamme valoisaan aamuhetkeen.
Vastapäätä taas oli sirkus, jonka edessä olevalla lavalla näytellään nuoria, valkeilla suitsilla ohjattavia hevosia, jotka esittävät kaikellaisia temppuja, laskevat kavioillansa ja tervehtivät katselijakuntaa harjaansa heilauttamalla. Sen vieressä on toinen markkinakoju, jossa esiytyy nuoralla tanssijoita ruutuiseen puseroon ja muotojanoudattaviin sääryksiin puetun pajazzon johdolla.
Toinen taas oli vanha vaimo, joka oli puettu kummalliseen punaiseen hameeseen ja kaikenlaisilla merkeillä kirjailtuun puseroon, ja kaulassa oli hänellä simpukan kuorista tehty helminauha, joita talonpojat luulevat käärmeen päiksi ja joilla he vielä tänäkin päivänä suitsiaan koristelevat.
Kun eräänä päivänä tulin kävellen tietä pitkin kirjat kainalossani, hän istui portailla veräjän vieressä puettuna siniruutuiseen puseroon ja paimenhattuun. Hän näytti olevan hyvin huonolla tuulella; ymmärsin heti, että nyt oli jotain erikoista tulossa.
Salongissa näkyi olevan useita uusia tauluja, ja muuan puseroon puettu mies, jolla oli punertava parta ja viikset, mutta katseessa ja tukan kuosissa jotakin, joka elävästi palautti mieleen Van Dyckin kuvan, käyskenteli siellä kukkien ja taulujen keskellä. Ahaa, ajattelin minä, siinä meillä on tuo suuri ruotsalainen maalari Larsson. Ja hän se oli. Taiteilijan tuntee aina.