Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
»Mitä se sinua koskee?» Vastaus tuntui jotenkin nololta. »No eipä tosin. Tuo nyt sitä köyttä, Mäkilahti.» Esa katsahti säpsähtäen ympärilleen. »Köyttä?» kysyi. »Köyttä tietenkin!» »Kenenkä luvalla minut köytetään?» kysäisi Esa ikään kuin lakiin turvaten. »Omalla luvallani ja edesvastuullani», vastasi Hautalainen. »Syytä kyllä on ja kiitä Jumalaa, ettet sattunut saamaan aikaan enempää.»
Tätä tosiasiaa ei minulla näissä muistelmissani ole aikakirjoihin merkittävänä, vaan minun oli, niin nololta kuin se ehkä tuntuu, koko ajan toimittava siinä olettamuksessa, että Helsinki oli ja pysyi venäläisten vallassa. Ja niinpä oli minulla ainakin yksi jo ennakolta selvä ja varma toiminta-ohje: tuo seikka täytyy minun muistaa, jos joku sen unohtaisi.
Helka näytti vähän nololta, sillä hän muisti, että äiti oli varoittanut häntä turhamaisuudesta; mutta samassa tuokiossa hän jo jälleen koetteli, miten somasti hopeainen rintasolki soveltuisi siniseen puseroon. Oletteko pian puettuina, tytöt kysyi Gerda, jolla jo oli hattu päässä. Hevoset ajetaan kohta portaitten eteen eikä isä tahdo mielellään odottaa. Kohta, kohta!
Niin, niin, mutta pappi on silti pappi, intti Holli-Reeta. Ei se kauppias ollut ensi kertaa pappia kyydissä. Nyt nauratti Iikka Röntyä vieläkin enemmän. Hän kävi oikein henkeväksi tuota tapausta ajatellessaan. Nololta oli pappi näyttänyt. Ruveta sitä kauppiaan kanssa käsikarttua vetämään! Pitihän papin jo tietää edeltäpäin, mitä siitä tuli.
Kuitenkin tuntuisi kovin nololta yhtä erämaataivalta vahlata edestakaisin, ja senvuoksi sanon, että voitte aikanaan oikaista jos tahdotte. Herra punalteli päätään, korvanjuuret punastuivat. Viimein hän sanoi: Pitääköhän minun uskoa? Olen niin huolellisesti kepittänyt. No, ette kadu kauppojanne jos uskotte, vastasi Mikko varmalla painolla. No sen varmempi se on, sanoi herra.
Pekasta tuntui ensin hiukan nololta, sillä tottumaton kun oli, hän ei oikein ymmärtänyt tarkoittiko tuo myöntävää vai kieltävää vastausta, mutta vihdoin virkahti rouva liikutettuna: "Katri odottaa sinua salissa, poikani." Silloin Pekka tajusi. Hän astui rohkeasti saliin, syleili Katria ja suuteli.
Samassa tuli Ella tupaan renttuisen ja väsyneen näköisenä. Tästä jouduttiin vähän suuttomiksi. Isäntä käänsi selkänsä Ellaan päin ja emäntä koetteli naurua teetellä hyväksi tekevän näköisenä. Nololta Ella näytti ja loi pariin vieraaseen akkaan vihaisen katseen, mutta meni suorastaan emännän luo ja rupesi Santraa kyselemään. »Santrako?» kysyi emäntä nähtävästi tyhmistyen.
"Usein olen nähnyt huoneita, joissa tuntuu siltä, kuin kaikki olisivat riidassa keskenään, seinäpaperit riitelevät maton kanssa, matto riitelee takasin, ja kaikki kapineet koko sisustuksessa riitelevät keskenään. Sellaisen epäsovun vallitessa näyttää kaikki nololta ja ikävältä, olkootpa eri esineet vaikkapa kuinkakin kallista alkuperää.
"No, mitä papinrouva sanoi Miinasta?" kysyi Liisa kiihkeästi. "Rouva arveli, että antaa vaan Miinan mennä, kosk'ei hän enää viihdy kotona", sanoi äiti tyyneesti. Miina näytti hieman nololta. Hän oli varustautunut vastarintaan, eikä sitä nyt tarvittukaan.
Pirttiin tultua Auno kädellään viitaten sanoi: Menehän sinä sanon sinua sinuksi tuonne isännän paikalle syömään, siihen ei toista isäntää ilmesty ennen syksyä. Auno ja Jertta asettuivat toiseen päähän pöytää vastakkain. Matti pääsi äitinsä syliin. Kylläpä tämä näyttää nololta, heinäaikana syödä yksinään, sanoi Juhani tuokion kuluttua.
Päivän Sana
Muut Etsivät