Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Aivan kuin taivaan käki, vakuutti Pekka. Saatanhan minä kirjoituttaa. Teepä kyllä se hyvä työ, niin saat heti kohta ryypyn vaivoistasi. Pistäytyivät sitten vähän salakuhjoon oven ulkopuolelle, jossa Lassi sai palkkansa. No ihmisiä sitä mekin ollaan, sanoi Lassi ryypättyänsä. Niinkuin muutkin ristityt, todisti Pekka, ja menehän nyt ja toimita se asia, muistutti hän vielä ja meni sitten pois.
Tiedätkö sinä, Eyolf, senkin? Mutta tosiaan! Jos hän kummitteleekin öisin sutena? Uskotko isä? Eikö mitä! Vaan menehän nyt puutarhaan vähän leikkimään. Eikö sinusta olisi parempi, jos ottaisin jonkun kirjan mukaani? Ei, ei ollenkaan kirjoja tästä lähtien. Mene ennemminkin rantaan toisten poikain luo. Ei, isä, minä en mene poikain luo tänään. Minkä vuoksi et? En, kun minulla on nämä vaatteet.
Hyvä, herra äkimys, menehän vain minua pakoon, vaan erottamattomia ystäviä me ollaan kuin ennenkin. Sinulla on minun rahani ja minulla sinun varjosi, emme siis pääse rauhaan kumpikaan. Onko milloinkaan kuultu, että varjo olisi herralleen uskoton? Sinun varjosi ajaa minut sinun luo, kunnes lopulta otat sen haltuusi ja niin minä pääsen siitä erilleni.
Sanoi aikovansa Panun tultua sinua uudelleen pyytää. Jos Panu suostuu, ei tiedä, ehkä täällä karkeloissa vielä morsiamena keikut. Ei suostu Panu, kun ei ole lunnaat vielä täydet. Sanoi olevan itsellään takausmiehet, että vuoden kuluessa maksaa sen, mikä puuttuu. Menehän nyt vain ilotupaan, ei ole sitten aikaa, kun markkinamiehet tulevat.
Entä saarnasi, lanko? Minä nyt saarnasta viisi menköön kuin menee, nyt käydään katsomaan minun suoviljelyksiäni. Puolitiessä kirkolle tuli vastaan asiamies ja pyysi hattu kädessä syvään kumarrellen saada puhutella herra tohtoria ja ritaria. Menehän sinne odottamaan, minä tulen, kun joudun. Rovastin äsken niin huolestuneet kasvot olivat kirkastuneet, ja hänen astuntansa oli nopsa kuin nuorukaisen.
»Menehän sinä edes auttamaan tuota äijää», pyysi emäntä, »kun tuolla lailla vanhan ihmisen rääkkää.» »Ei se minusta huoli.» Mutta Ella kuitenkin meni ja tarttui Vennun käsiin riistääksensä niitä irti ukkoparan kauluksesta. »Hää!» karjui Vennu, »mitä? Sinäkö sen!...» Ella sai korvapuustin, joka lennätti hänet nurin. Vennu rupesi aivan hullun tavoin hyppimään.
Omituinen piirre muutamanlaisissa kaunottarissa ... oletko huomannut puhui ystäväni meidän äsken Esplanadia kävellessämme joka tekee sen, että minä melkein pelkään heihin likemmältä tutustua. Menehän kerran katsomaan Korkeasaaren kauriita... Siellä on niitä kolme, ja niille on aidattu erityinen iso pihatto saaren keskeen.
DOLORES. Antakaa mulle kätenne. MARIANA. Tulkaa, tulkaa. FEDERICO. No menehän nyt heidän kanssansa. 17 Kohtaus. Federico. Cleto. FEDERICO. Tohtori viipyy yhä vielä. CLETO. Te olette panneet käskemään minua... FEDERICO. Mikä onnettomuus! parasta ystävääni täytyi tämmöinen kommelus kohdata. CLETO. Mitä oireita olette huomannut? FEDERICO. Kaikkein pahimpia.
Sinä ajattelet toki Hjördis'iä; kiitos siitä! SIGURD. Mene, mene, Dagny! DAGNY. Minä menen; mutta Hjördis'istä saamme olla huoletta: Hänellä on kultainen sota-asu kammiossaan, hän voipi kyllä itse puolustaida. SIGURD. Sen uskon minäkin; mutta menehän toki; johda isäsi intoa; suojele kaikkia ja Gunnar'in vaimoa! DAGNY. Luota minuun. Jää hyvästi vähäksi aikaa! Hjördis! Hän tulee tänne!
»menehän huoletta kotiin, meren sinä kierrät, vaan miestä et kierrä!» Minä naureskelin ja ivalla tuumailin, että »harvoin on hätä-ääntä kotiin tuotu. Pakottaako teillä pernaa, vai onko sydänala ronkasta kipeä, kun niin tuskittelette?» Ja niin lähdin taipaleelle. Mitäs se nyt tie neuvoi? En minä tiellä nähnyt mitään, minä kulin kuin sokea taipaleella.
Päivän Sana
Muut Etsivät