Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Milloinka minä ennen olen kuskia... Tai ann' tulla! Ja sano, että panee kellon aisaan ja pislasuitset ja setolkan! Ajetaan komeasti pihaan! Ei tässä armoille ruveta! Tule sinäkin, Pulkkinen, mukaan! Saatanhan tuota tulla... Rouva toi turkkia. Selin otti herra sen hartioilleen ja kiittämättä karjaisi hän vyötä. Rouvalla oli se saapuvilla. Kierränkö minä sen selän taakse? Menehän matkaasi
Pirttiin tultua Auno kädellään viitaten sanoi: Menehän sinä sanon sinua sinuksi tuonne isännän paikalle syömään, siihen ei toista isäntää ilmesty ennen syksyä. Auno ja Jertta asettuivat toiseen päähän pöytää vastakkain. Matti pääsi äitinsä syliin. Kylläpä tämä näyttää nololta, heinäaikana syödä yksinään, sanoi Juhani tuokion kuluttua.
Käyköön sinulle velvollisuus keveäksi tai raskaaksi, katso tuota kirkasta, sinistä kiveä, ja se on sanova pikku Tyyralle: Usko rauhan antaa. Ja menehän nyt kotia, siellä varrotaan jo pikku morsianta! Sano terveisiä Maunollesi vanhalta tädiltä, joka rukoilee Jumalaa teidän onneksenne. Lykkää laatikko jälleen sijoilleen" sanoi hän, pitäen itse muotokuvan nuoruutensa lemmikistä.
Matti kääriytyi kuitenkin syliksi äitiinsä ja hätäisin silmin rupesi nyhkimään itkua. Sehän on isä, jota me yhdessä olemme niin usein muistelleet ja ikävöineet, sanoi Auno Matille. Nythän se tuli. Tuon parran tähdenkö sinä et tunne. Menehän nyt isälle tahi tuonne lattialle juoksentelemaan. Matti jo saattaa juoksennellakin, niin että minä pääsen kahvin keittoon.
"Ai, se on hyvin vaikea cruciferi; menehän nyt hakemaan muitakin samallaisia, niin tutkimme ne yhdessä." Kaarlo meni kukkia hakemaan, mutta pian palasi hän jälleen. "Maisteri, tässä tuli teille kirja ristisiteessä." Se oli "Gentilhomme," tuo kauan ikävällä odoteltu Gentilhomme, mutta nyt ei Lauri olisi malttanut ruveta lukemaan oman veljensäkään kirjettä, niin kiire oli hänellä.
SITTAH. Liian vähän siin' älä itsees luotakaan! Ma takaan sun taitos. Kunhan tahdot vain! Suur' onhan sun veroisillas miehill' aina halu kehua meille, että miekkansa, vain miekkans' auttanut on eespäin heitä. Vain revon seuraa retkill' yhteisillä häpeilee leijona ei mieltä revon. SALADIN. Ja naiset miehen taas niin mielellään alentaa luokseen. Mene, menehän! Kai läksyni mä osaan.
Mutta kun Matti kiskaisi ohjaksia, ensin oikeaa, sitten vasenta, niin täytyi takastenkin yhtyä yhteen tahtiin. Matilla oli aina tapana juottaa hevostaan Talvilahden pohjukassa Huttulan talon vesiavannosta. Ja vanhalta muistilta poikkesi sinne tamma nytkin. Ka-ka-ka! Matti ei olisi nyt muistanutkaan, mutta tamma vei väkisin. No, menehän sitten! sanoi Matti ja antoi tammalle vallan.
ELISABETH. Sanoin, että olet tuulihattu. MAIJU. Mutta enpäs ole tuulihattu. Vai olenkosta? Mamma ottaa sen sanan takaisin, muuten en lähdekään. Enhän ole tuulihattu? ELISABETH. No, et ole, et. Menehän nyt! MAIJU. Ja saanko puhella puoli minuttia, jos sattuu joku tytöistä tulemaan vastaan? ELISABETH. Kyllä puoli minuttia, kunhan et enemmän. MAIJU. Ei enemmän, puoli minuttia vaan.
Viija itsekin alkoi olla tuumasta huvitettu, sanoi kumminkin: Kysyn minä sitä sitten tädiltä. Kysy, kysy, sanoi Liisa. Vaan tule nyt jo pois vierasten näkösälle. Menehän sinä ensin. No, minä menen, mutta tule heti, eläkä yrittele pakoon, muistutti Liisa. Sulhasmiehet istuivat tuvassa ja vetelivät kaupungin tupakkaa.
"Se ei ollut kauniisti tehty, Tarkki," muistutti mummo. "Vai niin, no, eihän se aivan pahastikaan ollut, sen mukaan kuin minä ymmärrän; se oli Jumalan kiitokseksi ja kunniaksi, vanha mummo. No, Antti Pietari, älä siinä istu ja tuijota kirjaan, menehän hakemaan puukalikoita, että näemme puhella."
Päivän Sana
Muut Etsivät