United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
3 PALVELIJA. Mikä olette? CORIOLANUS. Ylimys. 3 PALVELIJA. Ihmeen kurja ylimys! CORIOLANUS. Niin kyllä, aivan totta. 3 PALVELIJA. Tehkää hyvin, ylimys kurja, ja etsikää toinen olopaikka; täällä ei ole teille sijaa. Menkää tiehenne, olkaa niin hyvä! Kas noin! CORIOLANUS. Tee työs ja mätä itsees kylmät tähteet. 3 PALVELIJA. Mitä? Etkö mene?
Vaan sentään viisaallekin, niinkuin muille, on joskus tarpeen, että avunsa valossa oikeassa nähdä saa hän. Sun pyytees, jalo mies, ei kohdistua voi suosion ja maineen harhakuvaan. Se palvelus, joll' itses ruhtinaasees, joll' itsees ystäväsi yhdistät, se vaikuttaa, se elää palkkakin siis olkoon todellinen, elävä.
Kynttilähaaruihin sai tulta jo tyttö, ja loistain huone jo hohti, ja jälleen hän hymysuisena lausui: »Näin valo vallitkoon, niin seestyy mielesi, murhe hiipivi pois, sun poskesi taas on kukkia saava. Hyi, vai kohdata noin, kuin kuihtunut eukko, sa aiot miestäsi, tullessaan pää Turkin naisia täynnä! Naurahdat? Hui hai, ota itsees vain!
Häneen et sais suuttua, sun häntä ohjata ois parempi. On vielä aikaa siihen: tää tapaus teit' aseihin ei vaadi. Niinkauan kuin on rauha maassa, sitä ma tahdon talossani nauttia. Taas rauha palauta, sen kyllä voit! Lenora Sanvitale ensiksi saa lempeästi häntä lauhdutella, sä sitten luokseen käy, mun nimessäni taas anna hälle vapaus ja itsees hän jaloin, vakain sanoin kiinnitä.
SITTAH. Liian vähän siin' älä itsees luotakaan! Ma takaan sun taitos. Kunhan tahdot vain! Suur' onhan sun veroisillas miehill' aina halu kehua meille, että miekkansa, vain miekkans' auttanut on eespäin heitä. Vain revon seuraa retkill' yhteisillä häpeilee leijona ei mieltä revon. SALADIN. Ja naiset miehen taas niin mielellään alentaa luokseen. Mene, menehän! Kai läksyni mä osaan.
Nyt riemuhuudoill' ylenmääräisillä Mua tervehditte, Kun tahtoisin ma höystää halvan työni Valeiden maustamilla kiitoksilla. COMINIUS. Tuo liikaa kainoutt' ompi. Julmemp' olet Maineellesi, kuin kiitollinen meille, Parastas aikoville. Vaan suo anteeksi Jos itsees hurjistut, niin käsiis silloin, Kuin sen, jok' itsens' aikoo vioittaa, Sidomme raudat; sitten haastaa saamme.
Hurmaava hurvio, miks itsees aina Vain tuhlaat kauneudenlahjojas? Ei luonnon anti omaas oo, vaan laina, Jonk' antiaalle lainaa antias. Miks, soma saitur', aarteitasi noita Sa pidätät, jotk' annettaviks sait? Varoistas, korkuri, et mitään voita, Vaan elämän jäät hyvyyksiä pait. Sa itses suhteen petät itseäsi, Jos itses kanssa yksin kauppaa teet.
ANTONIUS. Konnat, Sit' ette tehneet te, kun tikarinne Caesarin sydämessä toisiins' iski. Te irjuitte kuin apinat, kuin tiistit Te ryömitte, kuin orjat matelitte, Suudellen hänen jalkojaan, sill' aikaa Kun Casca piru niinkuin koira takaa Hänt' iski niskaan. Imartelijat te! CASSIUS. Imartelijat! Syytä itsees, Brutus. Tuo kieli noin ei tänään meitä herjais, Jos Cassiot' olis kuultu.