Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Oi, neiti, eihän huolta, On vanha määrä näin; Se laskee edestä tuolta Ja palaa takaapäin. Rinnallasi loistain päilyy Tricolor ja julistaa: Vapaana tää sydän säilyy, Orjuuteen et sitä saa! Kuningatar Maria, maltas, Maria Neljäs lemmessäin: Kaikki edeltäjät valtas Pantiin pois vain peräkkäin.
Kangastus mi kohoileepi, Silmäin eessä kierteleepi, Laskee taaskin peittohon. On kun vesikello vaan, Joka kohoo korkealle, Loistain lentää taivahalle, Maahan lankee noustuaan. Niin ei ain' oo kuitenkaan; Hän, mi suurta vaikuttaapi, Maansa hyvää harrastaapi, Hän ei katoo milloinkaan. Aikansa kun suloton Myrsky ompi pauhanunna Sekä kaiken poistanunna, Mik' ei kuuluu muistohon.
He myrttimetsäss' ovat kulussansa, Miss' öinen kuu nyt paistaa armahimmin, Näin loistain matkallensa valoisasti Ja tähdet hymyy heille suloisasti. Mit' onkaan heille mainen mahtavuus, Joill' elon tie on pelkkä ihanuus! Melkein näin tunsivat ja uneksuivat lapsuuden ystävät, jotka nyt hiljaisessa häätalossa lepäsivät saman katon alla.
Tuimat tuulet Vie lehdet puista, kukat maaksi lyö. Henk' kylmä käy, ja pikemmin kuin luulet On lumen alla kesän kaunis työ. Mut tähdet tuolla loistain kaiken yötä Tuo mieleen, ett' on pysyvääkin työtä, Ja mieli pyrkii kauko=ilmoihin. Se kulkuansa käyden ijät' uutta, Nyt muistuttaa, ett' iankaikkisuutta On säilymässä ihmistöissäkin.
Mut ristinsä ken ottaa, Häntä seuraa, on anteeks suopa, mit' en kerro, silloin kun hälle näkyy salamassa Kristus. Ylhäältä alas, kahtahalle myöskin tuon ristin viivaa valot liikkui, loistain kirkkaammin ohimennen ynnä yhtyin. Noin tomuhiukat suorat taikka vinot, nopeat, hitaat, pitkät, lyhyet, aina vivahtavaiset sätehessä liikkuu,
Mut ristinsä ken ottaa, Häntä seuraa, on anteeks suopa, mit' en kerro, silloin kun hälle näkyy salamassa Kristus. Ylhäältä alas, kahtahalle myöskin tuon ristin viivaa valot liikkui, loistain kirkkaammin ohimennen ynnä yhtyin. Noin tomuhiukat suorat taikka vinot, nopeat, hitaat, pitkät, lyhyet, aina vivahtavaiset sätehessä liikkuu,
Mun on kuin oisin talven pitkään Sairasvuoteella sairassa maannut Ja nyt äkkiä noussut; Ja loistain silmiä häikäisee Kevät vihreä auringon säihkehessä, Puut huiskii valkeat, vaahtilatvat, Ja nuoret kukkaset katsoo mua Kirjavin, tuoksuvin silmin, Ja on tuoksua, henkeä, riemua vain, Ja sini-ilmoilla linnut laulaa, Thalatta! Thalatta! Sydän uljas, mi paluuretkes teit!
Vaimon kasvot punastuivat. "Elääkö hän?" kysyi hän erittäin riemastuneena. "Elää juuri elääkseen", sanoi hevospaimen, "mutta ei hänellä ole kättä, ei jalkaa jäljillä". "Siitä mä vähän huolin", lausui ilosta loistain vaimo, "kun vaan on elossa; minäpä heti riennän hänen luoksensa".
Kynttilähaaruihin sai tulta jo tyttö, ja loistain huone jo hohti, ja jälleen hän hymysuisena lausui: »Näin valo vallitkoon, niin seestyy mielesi, murhe hiipivi pois, sun poskesi taas on kukkia saava. Hyi, vai kohdata noin, kuin kuihtunut eukko, sa aiot miestäsi, tullessaan pää Turkin naisia täynnä! Naurahdat? Hui hai, ota itsees vain!
Päivän Sana
Muut Etsivät