United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei mua muista, tervehdä Ne laulull' armahalla, Mä yksinäni kaihoan Ja itken, impirukka. On impi köyhä, suloton, Kuin huomaamaton kukka. Voi, kuitenkin, mit' aattelen! On mulla hyvä näinkin. Oi, onhan puhdas sydämein, Jos yksin jään tai jäinkin! En kaunottareks kaupungin, En tahtoiskaan mä tulla, Vähemmän vaaran valkeita, Kuin heillä, ompi mulla! Enk' imarrusta kuulla, en Ma tahdo halpaa, turhaa.
Kangastus mi kohoileepi, Silmäin eessä kierteleepi, Laskee taaskin peittohon. On kun vesikello vaan, Joka kohoo korkealle, Loistain lentää taivahalle, Maahan lankee noustuaan. Niin ei ain' oo kuitenkaan; Hän, mi suurta vaikuttaapi, Maansa hyvää harrastaapi, Hän ei katoo milloinkaan. Aikansa kun suloton Myrsky ompi pauhanunna Sekä kaiken poistanunna, Mik' ei kuuluu muistohon.
Lintu laulusuu Poissa on, Sorja laulupuu Suloton, Syksy maille ehti, Poiss' on lintu, lehti, Hyyteiss' on jo maa, Vetten kalvo henkii Huurua, On talvi tullut jo; Tokko pienen kyyhkysen Lakastansa löytänen, Vai poistuiko jo? Poistunut ei kyyhky lakastansa Koskapa vei sinne armastansa. Oi jos kyyhkyislakka tuo niin suuri olla vois, Ettei sieltä toisen aina täytyis lentää pois!
Ja loistettaan luo kuuhut, Ja pilvitarhastaan Käy säihkyväiset tähdet, Levolle lapset maan; Mut' impi yhä hiihtää: Ah! Tylsä suloton On sammuvainen katse, Ja jalka voimaton. »Oi koti! Enkö nähdä Sinua enää voi?» Niin huokaa hän vaan toivo Se kerran vielä soi Voimia ponnistella Ja koti pilkoittaa: Viel' yritys ja impi Jo kodin nähdä saa!