United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuimat tuulet Vie lehdet puista, kukat maaksi lyö. Henk' kylmä käy, ja pikemmin kuin luulet On lumen alla kesän kaunis työ. Mut tähdet tuolla loistain kaiken yötä Tuo mieleen, ett' on pysyvääkin työtä, Ja mieli pyrkii kauko=ilmoihin. Se kulkuansa käyden ijät' uutta, Nyt muistuttaa, ett' iankaikkisuutta On säilymässä ihmistöissäkin.
Niin miekkonen sinä, vankilas Kun murtui! Maan pääll' on vaan sydän autuas Ku turtui. Tääll' ei oo rauhaa, Tääll' aika pauhaa; Vaan tyyntä rauhaa ja unta lauhaa Suo hauta. Henk' autuas, nuku turhuuden Huolilta, Kuin kaste, jonk' yli laaksojen Kylv' ilta; Kunnekka koittaa, Yön päivä voittaa Ja nukkujat herehille soittaa Haudasta.
Jos puolta tiimaa nuhjaat, hänen, sinun Ja kaikkein hänen puoltajainsa henk' on Hukassa varmaan. Nosta herraas, nosta! Mua seuraa; hankitut on ruokavarat Ja saatto. KENTIN KREIVI. Luonto raskautettu nukkuu. Tuo lepo virkistää vois sairaat hermos, Jotk' ilman mointa lievitystä vaivoin Paranevat. Sin' et saa jälkeen jäädä. GLOSTER. Pois, pois, joutuun!
»Manas-se!» kivahti siihen mestari, muutti äänensä varoittavaksi ja saneli: »Siussa, Manasse Jäppinen, asuu sen ukko Jäppis-vainoon henk, mutta elä sie luule, jotta se ei tiällä pois lähe».
Pois läksin maalta, kankahalta, Jonk' yö jo peittää vaipallaan; Mua pyhä sala-kammo valtaa, Jalompi henk' on valveillaan. Nyt halut huimat uinahtavi, Ja päivän hyrsky hiljenee, Vaan ihmislempi rinnassani Ja taivaan armo elelee. Oo hiljaa, koir', älä sinne tänne juokse! Mit' ukselt' aihelet? Tule nukkumaan sä lieden luokse! Tuon sulle patjat, pielukset.
BRUTUS. Volumnius hyvä, tule! Sana kuule! VOLUMNIUS. Mik' on se, herra hyvä? BRUTUS. Tää, Volumnius! Caesarin henk' on öisin ilmestynnä Kaks eri kertaa mulle: Sardeess' ensin, Ja nyt Philippin luona viime-yönä, Nyt aika täys' on, tunnen sen. VOLUMNIUS. Ei, herra!
Hän valitti: »Taitaa olla jo näissä lasissa vika, kun se on niin epäselevee...» Ja taas hän korjasi lasejansa ja kysyi nyt: »Niin täänkö pojan se vei pimeyven henk?» »No vei se!» kehasi Pietari Isaskaar, kertoi nyt Manassen paosta ja lopetti sen kuvauksen rutolla kysymyksellä: »Missä siun akkasj nyt doroteeaa, kun se ei oo tässä jotta ies kahvit keittäsj?» Se oli saunaa lämmittämässä.
Unohtain itsens poika haaveksiiko? Hän kirjoittaa, ja kynä joutuin mennen Sipsuttaa sievään sivun pitkän täyteen. Sen laatuist' ei hän kirjoittanut ennen. Opettajalle veiskö moisen näytteen? Ei kirjoita hän kaavan renkuloita, On toisen moinen kirjoituksen laatu. Hän kirjaimista luopi olennoita, Jokaiseen niistä elo, henk' on saatu.
Jos yli honkien Kunnias nousikin, Ei edes pilvihin Leijata voi. Maan tämän äärihin Maine jos lentelee, Siivet jo raukenee Voimattomiin. Nousisko kunnia Ain' yli tähtien, Halk' avaruuksien Mainehemme! Voittaisko ihminen Yhdeksän taivahan Kunnialoistehen Voittaisko sen! Heimoa Luojan on Henk' ijankaikkinen, Täydellisyytehen Siks ikävöi.
»Vaan täytymyst' ei minun kieltää sovi, Ja se, se Karthagonkin hautaan vei; Niin säätää jumalat, ja tuonen ovi Se vielä kerran aukee Roomallei. Niin, Rooma, kerran vahvat muuris murtuu, Maan tasalle sun kuulu kansas sortuu, Sep' Iliaan on kohtaloa vaan! Mut käyköön niinkin, tulkoon kuolo vainen, Kun kansassa vaan henk' on roomalainen, Meit' alentamaan voimaa tarvitaan.»