United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja saavuttuani täten varsinaiseen aineeseeni, valoon, selitin perinpohjin sen valon laadun, joka olisi tuossa auringossa ja noissa tähdissä, miten se niistä lähtien silmänräpäyksessä kulkisi halki äärettömien avaruuksien ja kuinka se heijastuisi kierto- ja pyrstötähdistä maahan.
Ja hän ikäänkuin näkee edessään poikansa elämän: se on ijäisyyden meressä aalto, joka ei koskaan katoa, joka vyöryy eteenpäin kautta ajattomain avaruuksien ja jättää jälkeensä ilon, onnen ja rakkauden kirkkaan valojuovan...
Niinkuin luutnantti sanoi meidän taivaallisen aurinkomme sentään hitaasti kiertävän jotakuta kaukaisempaa ja vielä mahtavampaa taivaankappaletta, jolla taas vuorostaan on oma isäntänsä, niin noudattaa reservikapteenin elämänrata piiriesiupseeria, tämän taas asianomaista pataljoonan päällikköä j.n.e. aina uusien avaruuksien läpi niin korkealle kuin tässä matoisessa maailmassa voi ajatella.
Hyvä, vastaa hän, tule meidän mukanamme, me osotamme sinulle tehtävän. Ja huimaavassa vauhdissa sinä lennät heidän ihanassa seurassaan avaruuksien halki, kunnes he näyttävät sinulle pienoisen tähden. Mene tuonne tähteen, sanovat he, ja opeta sen asukkaat rakastamaan toinen toistansa, että siellä syntyisi Jumalan valtakunta, kaikki tulisivat yhdeksi ja onni kukoistaisi heidän keskellänsä.
Mestari-ihmisen, tietäjän ääni kaikuu hänen olemuksessaan, niin nöyränä ja samalla niin taikavoimaisen mahtavana, että hän tuntee ja tietää itsekin kerran kohoutuvansa luojaksi, jonka sanaa olemisen voimat hänessä itsessään ja avaruuksien olennot tottelevat, niin että kaikki muuttuu hyväksi ja hyödylliseksi.
Muuta et tarkoitusta ja toivoa suonut sa heille: kuoleman toivon sa soit, tyhjyyden toivon sa soit. Et, avaruuksien valtias, tuumaakaan vapautta runsaudestasi sun luoduilles luovuttanut. Voimasi tunnen ja valtasi nään, sinä Yö lkisyöjä, mutta sun alttarillas en minä uhrata voi, eikä sun kylmää kunniatas minun huuleni laula. Kolmin kerroin ma sun, hengetön Yö, kiroan!
Kun myrsky kulkee läpi avaruuksien vahvoilla, vapailla siivillään, laulaa se minulle laulun, jolla on vastakaikua omassa sielussani. Kun ukkonen jyrisee ja sen tulet välähtävät, silloin aavistan mikä on elämä, voima. Mutta tämä sävyisä jokapäiväisyys pienet ansiot, pienet virheet, pienet surut, pienet ilot ja pienet pyrkimykset se kuristaa, se puristaa henkeni.
Mutta nämä pinnat eivät ole aivan tasaisia, sillä tarkemmin katsellessa huomataan ne aaltomaisiksi, niin että hevonen ratsastajineen, ja vieläpä korkea kamelikin usein pienellä matkalle näkyvistä peittyy, aivan niin, kuin olisi se maahan vajonnut. Täydellinen korkeampain esineiden puute tekee tottumattoman silmälle vaikeaksi näiden avaruuksien mittaamisen.
HAMLET. No, teistä se ei siis ole vankila; sillä mitään ei ole itsessään hyvää tai pahaa, meidän luulomme vaan sen siksi tekee. Minusta se on vankila. ROSENCRANZ. Siihen on kunnianhimonne syynä; se on liian ahdas hengellenne. HAMLET. Hyvä Jumala! Voisin olla pähkinänkuoreen suljettuna ja pitää itseäni äärettömäin avaruuksien valtiaana, jos ei vaan noita pahoja unia olisi olemassa.
Terve, taivainen Vapaus, Rakkaus rajattomuuden, avaruuksien Ajatus, äärettyyden Henki heljä! Sytyit sa sydämessäni ammoin jo Ajan alussa, välkytit väkevät liekit, sähkön säihkytit kipinät, vartuin muita vaikeampi, kartuin muita muhkeampi, muita vahvempi valolta, lemmeltäni, lämmöltäni, mutta myös tulen-tuholta, palannalta, poltannalta.