United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitäpä juuri hän miettivi huipulla kallion, se öin ja päivin on murheensa suuri ja sitä hän vuosia miettinyt on; vaan taas kun taivahat välkähtää ja honkien latvat hohtaa, niin pystyyn heittyvi uljas pää ja salama salaman kohtaa, hän puhuu nöyrän ja rohkean lailla ja katseensa matkaavi oudoilla mailla: "Sinä Herra voimien taivaisten, jota ihmiset luojaksi sanoo, sinä, jolta johtajat vaivaisten elonohjetta nöyrinä anoo.
"Hyvät herrat!" oli Heikki sanonut lopuksi, "se Sampo, jota Kalevalan urhot olivat onnensa luojaksi turhaan tavoitelleet, jota maailman alusta alkaen on tavoiteltu ja haettu, se Sampo on nyt löydetty! Snellman on sen löytänyt! Se ei ole vaskea eikä kuparia; se ei ole kultaa eikä hopeaa! Se on meidän rakkautemme kansaan!!!"
Joukahaisesta tällä tavoin selon saatua järestyy ja toteutuu Kalevalan historia ei vähän, sillä kertomus Lappalaisen ammunnasta sitoutuu nyt paremmin oikiaan aikahansa ja siahansa, ja eroutuu munasta-luomisen kertomuksesta, joka kyllä on ollut parahana perustuksena niillä, jotka pitäävät Wäinämöistä jumalana, kuin he tässä näkeevät hänen luojaksi.
Hengen äärettömyys ja aineellisen rajotuksen mahdollisuus yhtyvät siinä niin sanoaksemme yksilöllisessä tajunnassa, jota kutsutaan luojaksi eli Logokseksi. Alkuperäinen kolminaisuus ei niin muodoin ole tajunta, aine ja maailma, vaan tajunta, aine ja ilmennyt luoja, joka taas puolestaan on maailman alku ja perusta.
Mestari-ihmisen, tietäjän ääni kaikuu hänen olemuksessaan, niin nöyränä ja samalla niin taikavoimaisen mahtavana, että hän tuntee ja tietää itsekin kerran kohoutuvansa luojaksi, jonka sanaa olemisen voimat hänessä itsessään ja avaruuksien olennot tottelevat, niin että kaikki muuttuu hyväksi ja hyödylliseksi.
Pois maasta pettäjä, vihamies! Vapaiksi orjat jo, paheen luomat! Pois yltämme sortajan raskas ies! Jo liiankin kauvan se orjuus kesti, Jo liian monta se miestä vei! Jo liiaksi maan se onnea esti, Mut nyt ei sallita enää, ei! On satavuotten jo itkut kuultu. On kahleita kannettu, oltu vait'. On onnen luojaksi sortaja luultu, Ja säädetty suojaksi sen myös lait.
Rikos ihanin tehty, mi suurin on hyve kädessä sankarin, salliman suoman käskijäksi kansojen, luojaksi aikain, joittenka valta kirkkaana säihkyy, kun hautahan vaipuu menneiden polvien tahto ja tarmo. Arpa langennut on, tulenlieskoina lentää sankarin säihkyvät, kultaiset kotkat seudusta seutuun ja päätyvät Roomaan, min marmoriportit salpansa valtiaan käskystä avaa.