United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta, muistutti laamanni, eikö raamattu sano pahuuden ruhtinaasta: Jos hänen tykönsä mennään miekalla tahi keihäällä, aseilla tahi haarniskoilla, niin ei hän itseänsä liikuta. Ei hän rautaa tottele enämpi kuin kortta, eikä vaskea enämpi lahopuuta. Maalliset aseet eivät mielestäni siis ole ne, joita hän pelkää, joilla hänen valtansa voidaan kukistaa...
Tuimina riehuivat sodan, surman työssä lapithit. Poika jo Peirithoon, Polypoites urhea, iski otsikkoon Damason, päin vaskea, kiitävän keihään; kestänyt vaskinen ei kypär' iskua, vaan läpi otsan tunkihe välkkyvä kärki, ja velloutui verisiksi aivot kaikki, ja ryntääjän noin sorti hän surmaan. Mutta Pylonin kaasi ja Ormenon kohta hän sitten.
Kuin jalopeuraa kaks, emon hoivin kalliomailla kaukana kasvellen, saloviitaan sankkahan piillen, kohta jo ryöstää saaliikseen härät, uhkeat uuhet, tarhoiss' ihmisien hävitellen, itse ne kunnes surman saa kädest' ihmisen, saa tuta vaskea tuimaa: noin nyt kumpikin Aineiaan käden voittavan alle kaatui tanterehen kuin hongat korkeavarret.
Polviin tarttuen Adrestos hält' armoa pyysi: "Säästäös henkeni, saat isot lunnaat, Atreun poika. Kalleudet monet tallettaa talo taattoni vauraan, vaskea, kultaa on sekä myös vasaroitua rautaa; niistäpä lunnaat suo lukemattomat taattoni sulle, luona akhaijein jos minut viel' eläväksi hän kuulee."
Virkki, ja peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon, Aiaan seitsenvuotaiseen kävi sankarikilpeen vasten vaskea, päällä mi kahdeksantena kaartui. Puhkipa vuotaa kuus ota leikkasi viiltävän vasken, seitsemäs sen pysähytti. Mut toisena taas jumalainen Aias heitti, ja lens ase päin, valahuttaja varjon, singahtain Priamon pojan kilpeen ympyriäiseen.
Monta on multa jo riistänyt pois hän kuulua poikaa surmaan suistaen tai meren saariin kaupaten kauas. Kahtapa nytkin, kaupunkiin väen tultua turvaan, kaipaan, poissa nyt on Polydoros, on sorja Lykaon, saamani ruhtinatar-aviostani Laothoesta. Vankina jos ovat viel' elon ilmoill', irti ma heidät lunnahin ostan; on kultaa mull', on vaskea kyllin, Altes kuulupa myös kosolt' antoi tyttären myötä.
Niinkuin pilvist' ilmestyy tuhontietäjä tähti, säihkyen tuikehtii sekä vuoroin peittyvi pilveen: noinpa nyt Hektor loistaen kons' etumaisia, konsa jälkimmäisiä käski ja ylt'yli vaskea välkkyi niinkuin aigiinkantaja-Zeun salamoitseva leimaus.
Minun tekisi mieli nähdä tämä paikka. Lienee hyvin omituista, kun katselee, kuinka nuot suuret uunit, jossa sulatetaan vaskea ja kallista hopeata, välkkyvät honkametsien lävitse, sillä niitä lämmitetään koko yö metsän-aukoissa. Kun Martin oli pikkuinen poika, hän ehkä valvoi niitten luona isänsä kanssa, jolla nyt on omat uunit ja valinpaja.
Tämä antoi aihetta keskusteluun Caniban asukkaista, joita täällä sanotaan karibeiksi, ja jotka täällä käyvät ottamassa asukkaita vangeiksi; he käyttävät jousia ja nuolia, vaikka ilman rautakärkiä, sillä täällä ei ole rautaa eikä terästä eikä mitään muutakaan metallia paitsi kultaa ja vaskea, joskin amiraali näki viimeksimainittua vain harvoin.
"Hyvät herrat!" oli Heikki sanonut lopuksi, "se Sampo, jota Kalevalan urhot olivat onnensa luojaksi turhaan tavoitelleet, jota maailman alusta alkaen on tavoiteltu ja haettu, se Sampo on nyt löydetty! Snellman on sen löytänyt! Se ei ole vaskea eikä kuparia; se ei ole kultaa eikä hopeaa! Se on meidän rakkautemme kansaan!!!"