United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun kadotin hänet, Agnes, mikä olisin ollut ilman sinua!" Lujemmin sylissäni, likempänä sydäntäni, vapiseva käsi olkapäälläni, suloiset silmät loistaen minua kohden kyynelten takaa! "Minä matkustin pois, kallis Agnes, ja rakastin sinua. Minä viivyin poissa, ja rakastin sinua. Minä palasin kotiin, ja rakastin sinua!"
Me uimme merta näin ristin rastin ain Hellaan kukkaisen aalloilt' asti. Mut Kypron rannoilla ruusut huokaa: Te kevään tähtemme meille tuokaa! Hän vaipui niin kuin illan tuuli, tuo ruskohuuli, yön uumeniin, Mut meren tyttäret tuulen teitä ne vierii, muista ei menneheitä, ei ihmiskyynelet koske meitä, ja vienot vierimme jällehen pois lakkalaineilla loistaen. Toinen kohtaus.
Mutta nousematta työstään hän väänsi ensin poikki kaikki naulat, ja sitten vasta, heittäen pihdit ja vasaran käsistään, ja viitaten rengin odottamaan, alkoi tulla luo, loistaen tyytyväisyydestä, lakki takaraivolla, hikihelmet otsalla. Terve, terve!
"Tanssin avulla tulee puhua, samoin kuin soitonkin ... liikkeillä tulee tulkita unelmia, kaihoa, ajatuksia", sanoi hän, ja pysähtyi Eugenin eteen, molemmat kädet koholla ja silmät kummasti loistaen pimeässä. "Onko hän keimaileva vai onko hän vasta lapsi?" ajatteli Eugen ihmetellen. Mutta Lisbetin tanssi tenhosi hänet samalla tavoin kuin Doran laulu.
Sinun pitää häissäni tanssia Ellenin kanssa, huusi Henrik loistaen ilosta. Andreas kumarsi hoikkaa vartaloansa ja katseli syvällä kunnioituksella Henrikiä sekä ihaellen Elleniä. Niin, sinä iltana ei sinun tarvitse viulua vinguttaa, vaan morsiamen kanssa pitää sun tanssia! huusi Ellen. Andreaksessa oli taipumus soittamiseen ja Ellen oli antanut koulun-opettajan antaa hänelle opetusta.
Mutta lopuksi tuli noihin jäykkiin, kalpeihin kasvoihin kuitenkin eloa; tuli hetki, jolloin lääkäri, ennemmin kuin oli itsekään uskonut, saattoi ilosta loistaen ilmoittaa ilosta loistaville vanhemmille, että taudin valta oli murrettu ja heidän lemmikkinsä pelastettu. Kolmen viikon kuluttua oli tartunnan vaara ohi, sairaanhoitajatar lähti pois, ja Main sisaret saivat tulla jälleen kotiin.
Vaan »säkenet» sentään, Mitk' ilmahan nousivat yössä, Ne vieläkin lentää, Vaikk' ei ole seppoa työssä, Vaikk' kuusien alla hän uinuu. Ja loistaen kauvan Ne kertovat rakkaudesta, Mi lämmitti rau'an, Ja raution raatamisesta, Mi kuusien alla nyt uinuu. Ja matkallansa Yhä, luoden tulta, ne liitää, Ja Suomen kansa Se siunaten seppoa kiittää, Mi kuusien alla nyt uinuu.
Ja hän antoi Rosan omistajalleen, joka painoi sen hellästi rintaansa vasten, kasvot loistaen ilosta. Mutta silloin piti Main saada ainakin hänen lähinnä paras leikkikalunsa! Ja hän haki rikkinäisten leikkikalujensa joukosta sopivaa lahjaa, kunnes löysi hännättömän koiran, jonka Mai sen suhteellisesti vähäpätöisen vamman takia katsoi olevansa velvollinen ottamaan vastaan.
Robert oli päässyt puhumaan hiljaisella, mutta sisäistä tulta hehkuvalla äänellään, posket hiukan punottaen, katse loistaen silmälasien takaa, hartiat vähän kumarassa, huulilla sama kaunis hymy kuin Kaarinalla. Thure, Kaarina, Risto ja Anette olivat hiljentäneet kulkuaan ja liittyneet jälessä tuleviin; Antero katseli tarkastelevin silmin Anettea ja varsinkin Thurea.
Minut unohda, sulta ma sylini suljen, vain rauhaa kaipaan, kuoleman yötä. Sen tiedän ma kuitenkin: kussa ma kuljen, mun lähelläni sa kuljet myötä, sillä muistot sun minuun yhdistää, kevätmuistot, jotka kimmeltää jalokivinä, kirkkaammin loistaen kuin helvetinkivi rakkauden.