Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Jotain tahdon tietää, enkä liikaa, salaisuutta tahdo en hohtokivi-kaunehen, sanain merkitystä en laulussa, jot' ihailen, tarkoitusta elon en nykyisen, en entisen. Jotain tahdon tietää, enkä liikaa, en, miks hyisen ruudun kukka niin on tähden lainen, en, miks Herran kaaren piirtää pilvi satavainen, en, miks runon poljento kuin kedon vilja keinuu, en, miks loppusoinnun umput laulun puussa uinuu.
Tyyntyy se tuulonen tuiminkin En itke Tuuli lehtiä lennättää Raivaajan huokaus erämaassa Surun synkkä se päivä Lunta tuiskuaa Terve nurmi ! Mä nurmella uinun Kevätsateen vihmoessa Kesä-yönä Noin jos! Tähtöisten tuikkiessa Olet polttiainen Tervehdys vihkijuhlaan Murtuneen laulu Muut ne uinuu Keväimet Lapsoiseksi pieneksi Kantelolleni Sun unhoittaako, äitikulta, voisin!
Jäähangen alla uinuu vanha, uus, yöhelmassa sen hämärtävän sinen. Oi, lumimaisemien tyynet taulut, pois sielustani menkää, mieluummin kaikk' otan vanhat myrskyt takaisin ja vanhat kyyneleet ja vanhat laulut! H
Ah! tääll' uinuu entis-lehtoloissa Yöt yht' armahat, Piilee pikku-kukkain silmikoissa Kyynel-pisarat: Kuin, kons' onnen aikaa muinoin vietit Koti-virrallas, Revontulta katsoit, runoja mietit, Poimit kukkias. Kun tuoll' alkaa nurmet heilimöidä, Niityt vehmastaa, Missä lauloit ennen, kyynelöidä Oishan ihanaa!
Siell' äiti Sanaa lukee, Ulos poika se tuijottaa, Ja tytär vanhempi uinuu, Mut nuorempi virkatuks saa: "Voi, taivas, päiviä näitä, Miten nuhjuvat hiljalleen! Vain keitä kun hautaan vievät, Saa jotain nähdäkseen." Ylös kirjasta katsoi äiti: "Ei erhetyt, tiedän mä, kaks On kuollut, siitä kun vietiin Sun isäs haudattavaks."
Verihinsä jos toiset jo vaipuivat, Tapa hurja se uusia hurmaa! Tapa moinen eikö oi, hirvitä? Ja eikö se kerro yöstä, Joss' uinuu se kansa, min keskellä Noin voitu on kuoloon syöstä? Ja kuitenkin, kansani, eiköhän Maass' armahassa myös tässä Joka vuos' epäjumalan vaunut lie Yli maan noin vierimässä?
Jos oisi mun nää linnan maat, ja vaunut, ratsut, väki vakaa, ois riemuni, kun saisin nuo Montgomeryn Kertun kanssa jakaa. Meeri Morison. Oi, Meeri, tule ikkunaas, yö uinuu, kiiltää kaste haan! Sä silmäs suo mun nähdä taas, ne voittaa kaikki helyt maan. Sua ilomielin vuotan vaan kuin orja aamunkoittohon, jos ikionnen palkaks saan, sun, armas Meeri Morison.
Katso sortumatta, säikkymättä surmaa, Jalo uinuu vielä kesken kalman turmaa, Jumal'-lapsen luokse laskee enkeleitä, Näilt' ylevää vapautta se syö. Lempikätten alla hälle voimat varttuu, Aatesäkenistä kirkas lieska karttuu, Silmäns' aukoo hän ja katsahtaapi teitä, Orjat, tyrannit ja turmion-yö!
Kutoopa keväätär jo koivusissa Jo virkoo mäntykin hänen hengestään; Miksei se elää sais myös meidän ruumihissa? MEFISTOFELES. Ma tuost' en tunne, totta, jälkeekään! Mun henken' uinuu talvi-unta; Ma soisin retkelläin vaan hyytä, lunta. Kas kuinka kurjanmoisna taivahalta Luo myöhää ruskoaan tuo hoikkanaama kuu, Valaisten kurjast', että joka astumalta Kivihin ja puihin kompastuu!
Niin, en tahdo sitä ajatella, tahdon uskoa, että elämää voi elää niinkuin me, jotka olemme nuoret, jotka voimme rakastaa, kauniisti, puhtaasti, lämpimästi rakastaa. Birger! Minä ihailen sinua. Ihaile sitä tunnetta, joka nyt vapaasti rinnassani riehuu. Se ei tapahdu muulloin kuin elämäni pyhäpäivinä. Muuten se uinuu rinnassani ja riutuu. Ovatko kaikki toverisi tuollaisia kuin sinä?
Päivän Sana
Muut Etsivät