Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Ah! tääll' uinuu entis-lehtoloissa Yöt yht' armahat, Piilee pikku-kukkain silmikoissa Kyynel-pisarat: Kuin, kons' onnen aikaa muinoin vietit Koti-virrallas, Revontulta katsoit, runoja mietit, Poimit kukkias. Kun tuoll' alkaa nurmet heilimöidä, Niityt vehmastaa, Missä lauloit ennen, kyynelöidä Oishan ihanaa!
Mutta kateellinen on Surutar. Ei siedä ihmisonnea. "Johan kerran poimin ruusut poskiltasi, johan himmensin silmäisi loiston, johan sammutin huultesi hymyn. Mistä poimit uudet ruusut, mistä löysit uuden loiston, mistä hymy huulillesi hiipi?" Mutta se oli äidin sydänsalaisuus. Eikä sitä Surutar arvannut. Turhat ovat hyökkäyksesi, Surutar.
Gabriel alkoi joitakin pensaita laskemaan, ja Henrik sillävälin rupesi keräilemään maasta ja valikoimaan erivärisiä ja -muotoisia lehtiä. 25, sanoi Gabriel: Mitä sinä noita lehtiä poimit? Vien malliksi eräälle ystävälleni. Katso kuinka ne ovat kauniit, erittäinkin nämä kellastuneet vaahteranlehdet!
Sanoi kuitenkin vain, marjatuohista tarjoten: Tässä olisi vielä vähän... Onko sinulla vielä marjojakin? Milloinka sinä ne poimit? Sinun nukkuessasi. Nukuinko kauankin? Ethän kauemmin kuin että hyvästi ennätin poimia. Ovat makeita marjasi, ja mainiotapa oli keittosikin. Shemeikka söi, Marjan pitäessä tuohista hänen edessään.
Ei kuule se vaimo tähtien laulua, vaikka ne häntä kieltävät jäälle tulemasta, lumiset ahot kieltävät, kodan kiulu kieltää, kirnu kieltää. Vaan jollet niitä kuule, onhan tuolla tuokkonen kodassa, valkokylki katon alla, kuule kuinka se sinulle hädissään huutaa! Muistatko, sinä kesänä, valoisana, valkeana, niittysirkan sirkuttaissa, marjoja poimit minuun, valkoisilla sormillasi, käsillä viattomilla?
Sinä, Sere, olet sievä metsän tyttö tylleröinen, joka pihlaja- ja tuomivaaroja kesän pitkän vaellat, kukkia poimit, riehakoiten tuulen löyhkässä ja lehtien suhinassa, sinä mun kultani. Sere. Oletpa oikea lipo-Simo. Vaan virkapas itsestäsi sana! Simo.
"Hyvä, Syphax", kiitteli Cethegus. "Sinä poimit ruusuja vihollisen okaista. Sinä voit ruveta ilveilijäksi, kun vapautan sinut." "Syphax ei tahdo päästä vapaaksi, hän tahtoo olla sinun Syphaxisi ja pelastaa henkesi, kuten sinä pelastit minun henkeni." "Mitä hän tarkoittaa henkesi?" kysyi Lucius Licinius pelästynein katsein.. "Oletko sinä armahtanut hänet?" sanoi Marius.
Syvin minulle magneetin arvoitus: se on sama kuin viha ja rakkaus. Koska kumartainkin sa kauniisti toimit? Kun armaalles kevätkukkia poimit. Näin unta ja lemmin kirkkahasti: ett' elin, sen tunsin ma tietoisasti. Sinut armahastas jo erotetaan kuin lännestä itä aikoinaan ja sun sydämes harhaa ääriä maan, tien viitat se matkallansa kohtaa: niin lähellä lempiväin Bagdad hohtaa.
Elä sano kauan, Ei kevät kestä kauan. Tuoni: Kauan sä toimit, Kukkia poimit Surkastuu kesän kukka. Elämä: Kauanko kauan! Elä sano kauan, Ei kesä kestä kauan. Tuoni: Kauan sä hyörit, Niität ja pyörit, Teet elonkorjua kauan. Elämä: Kauanko kauan! Elä sano kauan, Etsin jo hoivaa sauvan. Tuoni: Kauan sä horjut, Myrskyjä torjut, On elo kaikk' oma haudan. Elämä: Kauanko kauan!
Päivän Sana
Muut Etsivät