United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Otan hapenistasi itseäsi, niin ! SELMA. Hän viskasi kivellä toveriansa. SAARA. Mitä se sinua liikuttaa... Ei hän sinun lapsesi ole. Pidä itsestäsi huolta. Mene työhösi! Ja sinä, Wille, saat pysyä edempänä minun pojastani. Mokoma katupoika. Tuleppas vaan toisen kerran näkyviini. WILLE. Kun minä sanon mammalleni... Kyllä hän teille näyttää...
Katsos, lapsi kulta, olethan sinä hyvä poika ja olet jo paljon ilahduttanut minua, mutta oikein täysin hyvä et läheskään vielä ole. Sen saatat kyllä joka hetki huomata itsestäsi, jos vain tahdot kiinnittää siihen huomiota. Et varmaankaan olisi rukoillut ihmisten puolesta Jumalan Pojan lailla, jos he olisivat sinut surmanneet.
Kentiesi tulet sinä joskus itsestäsi hoviin, vaikka nyt olet niin rohkea" ja nauraen nousi herra ratsunsa selkään ja katosi. Martta katsoi kauan hänen jälkeensä ja ylönkatse leimahti hänen silmistään. Enemmän kun koskaan ennen hän nyt äitiänsä kaipasi. Kun äitinsä eli, ei uskaltanut kukaan Martalle pahaa sanaa sanoa. Martta tunsi nyt ensikerran tuntuvasti, että hän oli äidittä.
»Etkö sinä ole itsestäsi selvillä ?» tyttö kysyi. »En, en tällä kertaa sehän se juuri kummallista onkin!» Puhe katkesi . »Ei minun sovi sinun surujasi udella», sanoi tyttö hetkisen päästä. »Mutta jos minulla olisi suruja ja minulla olisi ystävä, niin minä kertoisin.» »Ja saattaisit sen ystävänkin surulliseksi kun hän ei kuitenkaan ymmärrä.» »Ehkä hän ainakin koettaisi ymmärtää.»
»Mitäs sinä sitte oikein itsestäsi meinaat?» kysäsi hän hetkisen päästä. »Jäädä itsekseni ja ruveta rakentamaan omaa mökkiä ja ehkä raivaamaan omia peltojakin. »Mökkiä...?» ihmetteli vanhempi veli. »Niin. Katsoppas, veljeni!» sanoi Olavi raskaasti. »Kullakin on omat polkunsa, ja minun elämäni on nyt joutunut siihen kohtaan, etten minä voi elää minkään ennenrakennetun päällä.
Ukko antaa arvon hänelle, niin paljon minä tiedän, sillä mies pitäisi oleman aivan kunnollinen ja arvon ansaitseva. Mutta, huomaathan, jos se on sadan pankkoseteli tahi lappu halpaa harmaata paperia, mikä joutuu pianon kieliin, niin sorisee se yhtä kauhistavasti. Anna nyt tieto itsestäsi ja puhu totta. Annette on kipeä, kovasti kipeä eikä kukaan muu kuin hän.
Asukoot siellä, kyllä tarkenevat! Ei! Vai lämpimät huoneet sellaisille vielä. Ah! Hirveästi se sinuun tänäpäivänä koskee. Niinhän sinä siitä pelästyt, kuin jos sitä puhuttaisiin omasta itsestäsi. Sääli minun tulee heitä sääli Vai sääliä vielä! Piiskaa tarvitsisivat ja pitkällä siimalla oikein. Elävät rietasta elämäänsä, mokomatkin heiskaleet. Vaan luuletteko heidän sitä mielellänsä elävän? Olla!
Ei, jääkäämme tänne!» «Mutta sinä, Elise, puhu itsestäsi äläkä minusta.» «Niin», hän vastasi onnellisen näköisenä, «sepä ei ole niinkään helppoa; se on vähäsen sotkuista, katsos. Mutta minä kerron sinulle itsestäni että katselin itseäni aamulla peilistä pyydän, ei mitään ivanaurua ja olin mielestäni voimakkaan ja terveennäköinen.
Voinko minä tehdä sen enempää kuin tarjota sinulle kaiken sen avun, minkä vain voit keksiä, kantaa sinua käsilläni.» »Oi, voit kyllä ... voit tarjota jotakin itsestäsi!» sai hän puserretuksi esiin. »Ennen oli toisin. Voit uskoa»... »Vai niin, vai sillä tavoin!
Oma suu lähimpänä kontin suuta. Mutta sinä olit toisenlainen, puheli Eero taas itsekseen lepertelevästi kuin lapselle. Miksi, miksi sinä jätit minut? Ja miksi et tule, vaikka olen sinua hakenut niin paljo kuin olen voinut huomiota herättämättä. Mutta minä en löydä sinua. Etkä sinä itsestäsi tule, et muuta kuin unessa.