United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Emme, emme, Berndt, kuinka se oli. Niin, nähkääs, monta sataa vuotta sitten oli Saksanmaalla keisari, nimeltä Maksimilian eli Maksi. Tuo on kaunis nimi, Maksi. Hän oli nuori, jalo ja rohkea herra, kaunis kuni päivä, ja oikea sankari istuessaan jalon ratsunsa selässä, puettuna haarniskaan ja sametti-kaapuun, joka kultapuuhkaisena liehui hartioilla, ja hänen päässänsä oli keisarillinen lakki.
Mutta laiva kiiti yhä eteenpäin, ja magneettivuori näkyi jo aivan selvästi silmien edessä. Kuparitemppeli seisoi korkealla paikallaan pylväittensä varassa, ja pronssiritari ratsunsa selässä ojensi suojelevasti kilpeänsä.
Hän vilkasi taakseen, pysäytti ratsunsa ja huusi vastaan: »Katsotaanhan, kuka tässä antautuu!» Samalla ajoi hän täyttä neliä päin, heiluttaen miekkaansa. Laukaisin pistoolini ja haavoitin hänen vasenta kättänsä. Mutta pistooliin olin äsken kiireessä ladatessani pannut liian paljon ruutia, joten se lauetessaan lensi ilmaan.
Kerta vielä ratsunsa selässä, kerta vielä keskellä legionejansa, kerta vielä lumottuna ja innostuneena, kun hän näki heiluvat liput ja kuuli elähyttäviä sotatorvia, kerta vielä katsellen sitä voimaa, joka yhä oli hänen käskynsä alaisena, ja ajatellen sitä suurta saalista, josta nyt oli taisteleminen, Alroy saavutti suurissa määrin jälleen tavallisen rohkeutensa ja itsehillintönsä.
Neljäntenä vuonna sitte kaupunki viimein rynnäköllä valloitettiin. Mutta kun Alboin ratsasti portista sisälle, kompastui hänen ratsunsa eikä sitä saatu nousemaan maasta jaloillensa. Kuninkaan seurueesta nyt astui eräs esiin, sanoen: "Herra, sinä lausuit vihassasi sopimattoman sanan ja sentähden pidättää Jumala hevostasi.
»Taikka», ehdotti herra Miles Musgrave, »jos tämä kunnioitettava soturi mieluummin tahtoo luovuttaa ratsunsa kohtuullisesta maksusta, niin helkkyy yksi osa hopeisia kynttilänjalkojani yhä vielä kukkarossani, josta kernaasti annan niiden muuttaa hänen taskuunsa.»
»Hyvä heinäsuova», sanoi Qventin, »onkin sovelias tähtientietäjän vuoteeksi, ja paljon parempi kuin mitä pakana, joka pilkkaa meidän pyhää uskontoamme sekä sen palvelijoita, koskaan ansaitsisi.» »Olipa se kuitenkin tälle hevoselleni paremmin mieleen kuin minulle», virkkoi Hairaddin taputellen ratsunsa kaulaa; »sillä Pollella oli siinä sekä yömaja että illallinen yhtä aikaa.
Jo yrittivät roomalaiset peräytymään, vaan silloin Sulla rohkeasti hyppäsi maahan ratsunsa seljästä ja tempasi lippumiehen kädestä kotkamerkin, sanoen: "Tässä minä tahdon kuolla! Jos teiltä kysytään, missä luovuitte päälliköstänne, niin sanokaa: Orkomenon luona!"
Vaan kristitty ritari, hyvin tottunut itämaisten soturein taistelutapaan, ei aikonut väsyttää oivaa ratsuansa tarpeettomalla voimainponnistuksella, vaan seisahutti hevosensa kokonaan, luottaen siihen, että jos vihollinen tosiaan karkaisi päälle, hänen oma ja hänen väkevän ratsunsa paino olisivat hänelle tarpeeksi suuri etu, joka ei kaivannut lisäystä äkillisestä liikunnosta.
Hymyillen kuunteli hän Fredrikin jäähyväissanat ja vastasi niihin levollisesti ja soveliaan ujosti, niin ett'ei luulevaisinkaan silmä olisi voinut huomata mitään, joka olisi herättänyt epäilystä, että noiden kahden välillä olisi mitään sopimusta. Yhtä levollisesti näki hän Fredrikin sitte nousevan ratsunsa selkään ja ratsastavan pois.