United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kun minä sitä pistelin seipäällä, tarttui se hampain seipään päähän, ja silloin minä panin pyssyn seivästä myöten ja laukaisin. Sytytä, Heikki, tulisoihtu uudelleen! Minä menen katsomaan, miten asian laita on." Kun Yrjänä nyt meni pesään karhua pistelemään, se ei enää purrut seivästä.
Hän vilkasi taakseen, pysäytti ratsunsa ja huusi vastaan: »Katsotaanhan, kuka tässä antautuu!» Samalla ajoi hän täyttä neliä päin, heiluttaen miekkaansa. Laukaisin pistoolini ja haavoitin hänen vasenta kättänsä. Mutta pistooliin olin äsken kiireessä ladatessani pannut liian paljon ruutia, joten se lauetessaan lensi ilmaan.
Laukaisin heti perään molemmat pistoolini vihollisjoukkoa kohti ja karkasin sitten ylös kalliolle. Takanani pamahti laukauksia, kuulat vinkuivat ympärilläni ja kymmenkunta venäläistä lähti kapuamaan perässäni vuorelle. Vuorenlaki jatkui verraten tasaisena niemekkeen rantaan saakka, missä se äkkijyrkästi laskeutui mereen.
Laukaisin molemmat pistoolini sitä kohti sen pysähtymättä tai heikentämättä vauhtiaan. Juhon hevonen oli koko joukon vahvempi minun hevostani. Hän pääsi tuossa huimassa kilpa-ajossa minusta hiukan edelle ja kannustaen ratsunsa voimat äärimmilleen ajoi hän syrjittäin kuormahevosen päälle. Viimeksimainittu suistui pitkin pituuttaan tielle, niin että toinen aisa rusahti poikki.
Kun jonkun matkan olimme kävelleet, kuului Pollen haukunta likenevän ja äkkiä olikin kontio aivan edessämme. Kamalasti ärjyen yritti se hyökätä kimppuumme. Latingin olin ampunut kivääristäni; otin isäni isoreikäisen hirvipyssyn, sihtasin kitaan ja laukaisin, vaan savun hajottua olikin karhu jo kohoutunut kahdelle jalalle ja seisoi nyt ainoastaan muutamien askelein päässä meistä.
Kiukustuneena karkasin pystyyn ja laukaisin muskettini heitä kohti. Kuin paholaisen siivillä hävisivät he heti takaisin saarelle. Sielläkin oli siis vihollisia ja nämä olivat arvatenkin etuvartijoita. Suo siellä, vetelä täällä! Mutta täytyihän jonnekin yrittää. Juoksin siis syrjään kaartaen samalle saarelle, jonne kasakat olivat hävinneet.
Sitä tein läpi koko yön ja kun päivä alkoi hämärtää, löin aamurummutuksen sekä laukaisin ruotsalaiset tunnuslauseet. Auringon noustessa näin sitten venäläisen laivaston mennä viilettävän kaukana Tuunan selällä.
Tempasin pistoolini ja laukaisin ne peräkkäin lähinnä seisovia kohti, sivaltaen heti sen jälkeen miekkani. Mieheni eivät ehtineet muskettejaan laukaista, vaan alkoivat perillä huitoa ympärilleen. Pimeä vaikeutti taistelua, me tulimme tungetuiksi erilleen toisistamme, ja yksin jääneenä puolustin minä itseäni pirtin nurkan luona.
Sain tulen taulankappaleeseen, ja ruudin kähähdellessä syttyivät rutikuivat siltapuut vehmaasti palamaan. Olin polvillani tulta kiihoitellen, kun huomasin yhden venäläisen päässeen eheänä meikäläisten kuulasateen läpi ja juosseen aina sillan päähän saakka, josta hän ojensi pyssynsä minua kohti. Tempasin kiireesti oman muskettini ja ehtimättä juuri tähtäämään laukaisin sen häntä kohti.
Laukaisin molemmat pistoolini heitä kohti ja sieppasin sen jälkeen tuvan seinustalta vankan koivuisen vesikorennon, jolla aloin huimia ympärilleni, kunnes joka sorkka oli kadonnut pihalta, paitsi puoltakymmentä kaatunutta ja haavoittunutta. Palasin nyt kiireesti tupaan, jossa kalastajaukon näin tarkastelevan reidessään olevaa haavaa.