Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Tarkoitukseni oli ollut käyttää juuri tätä ajokalua kotinani, kunnes huoneeni olisivat valmiiksi rakettuina, ja olin siis ajanut laatikkoihin suurimman osaa vaatteitani, kaikki vähät ase- ynnä ampuma-varani, pyssyni, pistoolini, kaikenlaatuisia salvumiehen-kaluja ynnä koko joukon muita kapineita, joita matkamies tarvitsee.
"Minä en tahtonut hänen kuolemaansa", vastasi Herman, "pistoolini ei ole ladattu." He vaikenivat. Tuli aamu. Lisaveta Ivanovna sammutti loppuunpalavan kynttelin; hämärä valo valaisi hänen huoneensa. Hän pyyhki kyyneleiset silmänsä ja katsahti Hermaniin: hän istui ikkunalla kädet ristissä synkän näköisenä. Tässä asemassa muistutti hän ihmeteltävästi Napoleonin kuvaa.
Hänen suoriessaan vaatteita päälleen latasin pistoolini. Sitten otimme musketit kainaloomme ja syöksyimme kiireesti ulos. Oli vielä niin pimeä kuin tähtikirkkaana helmikuun yönä yleensä saattaa olla. Itäisellä taivaanrannalla näkyi vasta ohut kajastus, jonka yläpuolella vilkutteli kirkas kointähti.
Laukaisin heti perään molemmat pistoolini vihollisjoukkoa kohti ja karkasin sitten ylös kalliolle. Takanani pamahti laukauksia, kuulat vinkuivat ympärilläni ja kymmenkunta venäläistä lähti kapuamaan perässäni vuorelle. Vuorenlaki jatkui verraten tasaisena niemekkeen rantaan saakka, missä se äkkijyrkästi laskeutui mereen.
Nimismies vei minut kohta, tärkeimmät kuulumiset ilmaistuaan, ahtaalle tuvanyliselle, sillä venäläisiä saattoi milloin hyvänsä pistäytyä taloon. Ja aivan oikein: kun olin juuri ylösalaisin käännetyn nelikon pohjalla ruvennut raporttia kirjoittamaan, kuulin pihalta kaviontöminää ja venäläistä puheenpulitusta. Tarkastin kaiken varalta pistoolini ja jatkoin sitten työtäni.
Bazin ilmestyi synkkänä ja vitkalleen kynnykselle. Kiilloita miekkani, kohenna satulani, harjaa viittani ja lataa pistoolini! käski Aramis. Tuo viimeinen käsky on tarpeeton, keskeytti d'Artagnan, sillä ladatut pistoolit ovat tupessaan. Bazin huokasi. Hohoi, mestari Bazin, rauhoittukaa vaan, sanoi d'Artagnan, elkääkä olko millännekään.
»Tässä seison», huusi hän. »Pistoolini olen jättänyt kotiin. Voitte huoletta lyödä minut maahan. Eteenpäin vaan kellä rohkeutta on!» Mutta rohkeutta ei ollut kellään. Hänhän ei seissyt enää heihin selin. Miekat vaipuivat ja pistimet sukelsivat piiloon. »Hyvä ette siis tahdo murhata», jatkoi hän halliten heitä katseellaan. »Tahdotte käyttäytyä kuten ihmiset ettekä kuten villipedot.
Hän yritti karata pystyyn, samoinkuin hänen apulaisensakin, jotka esimiehensä hämmästyksen nähdessään olivat vilkaisseet minuun. Mutta minulla olivat jo pistoolini esillä sekä viritettyinä. Ojentaen ne heitä kohti sanoin minä käskevästi: »Istukaa alallanne, jollette mieli saada lyijyä ruumiiseenne!»
Mutta alas kyyristyen loikkasin salaman nopeudella miehiä kohti ja ennätin silmänräpäystä ennen kuin musketit laukesivat tyrkätä niiden piiput ylöspäin. Kuulat menivät laipioon ja minä sain ainoastaan palavia ruudinjyväsiä silmilleni, mistä kasvoillani näkyy merkit kuolemaani saakka. Heti kun laukaukset olivat pamahtaneet, hyppäsin taaksepäin ja tempasin penkiltä molemmat pistoolini.
Laukaisin molemmat pistoolini heitä kohti ja sieppasin sen jälkeen tuvan seinustalta vankan koivuisen vesikorennon, jolla aloin huimia ympärilleni, kunnes joka sorkka oli kadonnut pihalta, paitsi puoltakymmentä kaatunutta ja haavoittunutta. Palasin nyt kiireesti tupaan, jossa kalastajaukon näin tarkastelevan reidessään olevaa haavaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät