United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tarkoitukseni oli ollut käyttää juuri tätä ajokalua kotinani, kunnes huoneeni olisivat valmiiksi rakettuina, ja olin siis ajanut laatikkoihin suurimman osaa vaatteitani, kaikki vähät ase- ynnä ampuma-varani, pyssyni, pistoolini, kaikenlaatuisia salvumiehen-kaluja ynnä koko joukon muita kapineita, joita matkamies tarvitsee.
»Laskee kyllä, kun minä pyydän. Ei mamma minulta mitään kiellä.» »Eipä taida kieltää.» »Kyllä joskus kuitenkin ja silloin hän onkin oikein vihainen. Hän ei koskaan anna minun jättää leikkikalujani saliin tai vierashuoneeseen. Siitä hän toruu. Ja sitten siitäkin, jos en vaatteitani pidä hyvin, tai jos en ole kiltti ja kohtelias, kun on vieraita. Mutta sinut hän kyllä antaa minulle.»
Ja kun hän itkuun parahtaen heittihe saunan penkille pitkäkseen, ei hän tiennyt, itkikö sitä, millaisena hän oli nähnyt Shemeikan, vaiko sitä, millaisena Shemeikka hänet. Miksi meninkään sinne? Miksi menin sinne näissä nokisissa, ryysyisissä vaatteissani enkä pukeutunut niinkuin muut, vaikka minulla olisi ollut juhlavaatteet niinkuin heilläkin? Ehkä se inhosikin vaatteitani eikä minua?
Varhain seuraavana aamuna lähdimme työmaalle, jossa viivyimme päivällisaikaan saakka. Aloin huoneessani muuttaa vaatteitani. Ottaessani esiin kauluksen laatikosta huomasin, että siinä olevat tavarat olivat mullin mallin. Säilykön kaikissa laatikoissa sama epäjärjestys.
Sentähden minä tarkkaan katsoin vaatteitani; sentähden täytyy navetassani, köökissäni ja aitassani olla puhdas kuin tuvassani. Pieninkin likapilkku piti hetikohta poispesettämän. Näin vaatteeni aina olivat kuin uudet ja minäkin mieheni silmissä joka päivä niin kuin uusi.» Tytöt sanoivat: »Mutta Elsa, aikaa myöden kuluu paraatkin vaatteet; ja mistä uusia ottaa, kuin ei ole miehellä varaa?»
Näin kääntyi puhe toisesta asiasta toiseen; oli nyt tultu vaatetten määrättömälle alalle, ja minun kotikutoinen matkahameeni ei päässyt olemasta monen suopean pilkkasanan esineenä, vaikka äitini oli tuottanut miss Pawseyn Trurosta paki-parastaan vaatteitani laittelemaan, ja tämän on tapa kumminkin joka kolmas vuosi käydä Lontoossa uusia muoteja oppimassa.
Totellen pienintäkin käskyä hetaalla, pelkääväisellä kuuliaisuudella, tempasi Loviisa oven auki, mutta peräytyi kohta säikähdyksellä. Se oli luuhuone, puolillaan kuivettuneita kalloja sekä luita. "Minua peloittaa ruveta tässä muuttamaan vaatteitani ihan yksinäni. Mutta, jos te, arvoisa isä, niin käskette, tapahtukoon teidän tahtonne!"
Tuulee ja sataa. Hyvää iltaa, mitäs tänne kuuluu? SILJA. Vanhaa huonoutta vaan. Hyvää iltaa. MATLENA. Eikö Ville ole yhtään parempi? SILJA. Ei se parempi ole. MATLENA. Poika parka, kun saa kärsiä niin kauvan. SILJA. Käy istumaan! MATLENA. Jahka ensin kuivaan vaatteitani täällä uunin edessä. Tokko Antti vielä onkaan kotona? SILJA. Eihän sitä ole kuulunut, kumma kyllä.
Köyhyys ja puutos kun oli suuri, täytyi minun yhä myydä vaatteitani torilla juutalaisille peräti halpaan hintaan. Sattuipa kerran, ollessani semmoisessa toimessa, että poliisi tuli luokseni, ja kun hän näki minulla uudet liivit myytävänä, epäili hän rehellisyyttäni, ja luullen liivit varastetuiksi vei hän minut poliisikamariin tutkittavaksi.
Kenties hiiristä, joita hän suuresti kammosi. Rakkauteni oli niin paljon mielessäni ja minusta oli niin luonnollista uskoa kaikki Peggotylle, että minä, kun hän taas iltaisin istui vieressäni ja vanhoilla työkapineillansa ahkerasti paikkasi vaatteitani, ilmoitin hänelle monen mutkan perästä suuren salaisuuteni.