Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Kuinka vanha hän itse oli, minä en voinut arvata ja tämäkin asia kallistui samasta syystä hänen voittopuolellensa; sillä arvokkaisuutensa tyvenyydessä olisi hän voinut yhtä hyvin olla viidenkymmenen, kuin kolmenkymmenen vuoden vanha. Littimer oli huoneessani aamulla, ennenkuin vielä olin nousnut, tuodaksensa minulle tuota loukkaavaa partavettä ja ottaaksensa ulos vaatteitani.
Huimaavaa vauhtia riensin rantaan, ja loiskis olin vedessä, halkaisten kuohuvia laineita tulisella innolla. Myötävirta auttoi minua eteenpäin onnettomuuden paikkaa kohden. Lähenin yhä onnettomia tuulen ja meren pauhatessa. Usein peittivät risteilevät aallot minun, että olin läkähtyä. Mutta vihdoin sain aalloissa riisutuksi taas osan vaatteitani, jotka tietysti jäivät mereen.
Olen tuleni metsään sytyttänyt sen ääressä yöni viettääkseni ja kuivatakseni vaatteitani. Miksi et jäänyt kylään? Etkö nähnyt rajusäätä nousevaksi? Kyllä. Mutta se ei voinut millään tavalla estää minua tietäni jatkamasta, sillä olenhan viettänyt suurimman osan elämääni taivas-alla. Tiesi on siis niin tärkeä? On.
"Minä seison tässä ja katson kaupunkiin päin," sanoi sihteeri jälleen irti päästyänsä; "peräti kummallista on, ettei räätäli tule tuomaan vaatteitani." "No, kyllähän tulee, ukkoseni; olethan varmuuden vuoksi kutsunut hänenkin häihin?" "Olen, ja tottahan toki Herran nimessä hän tullee." "Kello ei vielä ole yli yhdentoista ja vieraita odotamme vasta kello kolme, jos ne edes silloinkaan tulevat."
Me kiipesimme silloin orsille, viini ammeiden yläpuolella, ja pujoitimme pitkät olki-putket viiniin, jota me niiden läpi imimme. Minä aina likasin vaatteeni, jota Susie ei koskaan tehnyt. Silloin hän aina nauroi minulle ja puhdisteli vaatteitani, niinkuin hän parhaiten taisi. "Miten sinä aina saatkaan itsesi tuon näköiseksi", sanoi hän silloin äidillisesti nuhtelevalla äänellä.
Sitten hän tahtoi tulla minun huoneeseni katselemaan vaatteitani, jotka näyttivät hänen mieltänsä suuresti kiinnittävän. Minusta tuntui melkein häväistykseltä, kun minun nyt täytyi nähdä niitä kaluja, joihin äitini oli pannut niin paljon huolta ja vaivaa, ainoastaan puoli-salatulla säälillä tarkotettavan.
"Mikä herra?" "En tiedä. Koira on mukana ja pyssy." Viereisessä huoneessa narahti vuode. Ovi aukeni ja sisään astui lihava, lyhyt mies, noin viidenkymmenen iässä, kaula kuin härällä, silmät pullollaan, posket tavattoman pyöreät ja kiilto koko naamalla. "Mitäs teillä olisi tarvis?" "Kuivata vaatteitani tahtoisin." "Ei täällä sovi."
Kun säälin kokoon niitä kirjojani ja vaatteitani, jotka vielä jäivät tänne Dover'iin lähetettäväksi, tunsin sydämeni raskaammaksi, kuin huolin näyttää Uriah Heep'ille, joka oli niin ahkera auttamaan minua, että minä, julmaa kyllä, luulin hänen olevan erittäin iloisen siitä, että lähdin.
»Sitä ei olisi tarvittu», esteli Dalgetty, kuitenkin pistäen rahat taskuunsa. »Mutta nyt minun pitää mennä katsomaan satulaani ja vaatteitani ja pitämään huolta Kustaavuksen aamiaisappeesta ja kertomaan hänelle, että taas olemme antautuneet uuteen palvelukseen.»
"Kenenkä kapteeni Bailey'n kanssako?" kykenen töin tuskin kysymään. "Ei; ei minkään kapteenin kanssa. Mr. Chestle'n, humalanviljeliän, kanssa". Minä olen kauheasti alakuloinen pari, kolme viikkoa. Minä otan pois sormukseni sormestani, pidän huonoimpia vaatteitani, en käytä mitään karhun-ihraa, ja vaikeroin usein, entisen Miss Larkins'in lakastunut kukka edessäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät