United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Henrikson. Emma. Kas, täällähän oletkin, ukkoseni! Henrikson. No mitä, eukkoseni? Emma. Satuit juuri sopivaan aikaan, ajattelin pyytää sinua auttamaan minua langan kerimisessä. Tämä vyyhti on sotkeutunut... Henrikson. Pitääkö minun taas olla kerin-akkanasi? Emma. Taasko?... Eikö se ole aina ollut sinusta hyvin mieluista? Henrikson. Kyllä, mutta... Emma.
Kas, ukkoseni on heikko, sangen heikko ja hyväsydäminen, niin, Jumalani, niin hyvä sydäminen, että saattaisi varastaa vaikka nenänkin häneltä ja sydämen ruumiista. Onko tapahtunut joku onnettomuus? Kah, eikö luutnantti ole sitä kuullut, joka on joka miehen suussa? En, minä olen ollut maalla. Ah, Jumalani, Herraseni luutnantti!
Samassa tuli Iiri, joka pappilasta palasi, juosten portista ja huutaen: »Setä ja poika tulevat jo!» Sitte hän palasi aukaisemaan porttia. Lukkari ajoi pihaan, ja rattailta hyppäsi vilkkaannäköinen viisitoistavuotias poika. »Terve tultuanne, ukkoseni ja sinä Pekko poika! Menesty ja vartu tässä uudessa kodissasi, siksi kuin Herra sinulle oman kodin suo!
Me istuimme pöytään. Vasilisa Jegorovna ei ollut hetkeäkään ääneti; häneltä sateli satelemistaan minulle kysymyksiä: kutka ovat vanhempani, ovatko elossa, missä asuvat ja ovatko varakkaita. Kuultuansa, että isälläni on kolmesataa talonpoikaa, arveli hän: "No sanokaas! Onpas näet vaan maailmassa rikkaita ihmisiä! Entä meillä, ukkoseni?
"Ota, tuossa on viimeinen leipämme, heitä se ulos kerjäläisroistoille tuonne maantielle ja käske niitä sitten menemään hiiteen!" "Ukkoseni", sanoi emäntä, "tähän vaaditaan vielä jotain muuta, se nimittäin, että annat hyvästä sydämmestä." "Mitä vielä?" vastasi ukko. "Noh, anna sitten hyvästä sydämmestä, mutta sillä ehdolla, että Jumala antaa, meille kymmenkertaisesti takaisin.
Ellet reppuasi tahdo itse kantaa, niin kylläpä joku kartanossa löytyy. Minä vartoon täällä niin kauan, muutoin ukko kyllä luotettava on." Mölhönen oli innokas ensiksi ehtiäksensä ja kiiruhti kartanoon. "Kiitoksia, hyvä ukkoseni hyvästä kyytistä," sanoi Vaaranen, "tässä olisi neljä kolmatta penniä. Onko siinä tarpeeksi?"
Mitä hittoja, Perttilä, aiotteko laittautua keikariksi? Antakaa parran kasvaa, ukkoseni, ja antakaa kuninkaan lellikkien nuolla leukojaan. Me olemme vapaita talonpoikia, jotka emme osaa sanojamme sieviksi sommitella, ja naamamme saa kelvata semmoisenaan. Onko tapanne ottaa ryyppyä aamutuimaan? Minä puolestani juon mieluummin ruotsalaista olutta.
Me kokoonnuimme hänen ympäri ja minä laskin käteni hiljaa hänen olalleen, sanoen: "Luo silmäsi ylös, ukkoseni, katso! Vaimonne ja lapsenne missä ne ovat? Ja pojat Georg? Ovatko ne täällä? Ovatko ne pelastetut?" Hän nosti vitkallisesti päätään ja katsoi meihin silmäyksellä, joka ehdottomasti sai meitä peräytymään.
Kummi kulta, kertokaapa, kuinka hän peittosi turkkilaisia hengiltä, puuttui taas puheeseen erinomaisen sotaisa pikku Jonathan, joka heti kohta rohkaisi mielensä, kun kuuli, että hänetkin luettiin Kaarle XII:n ihailijain joukkoon. Ei ukkoseni, vastasi välskäri, Siitä leikistä saat parempia tietoja Ruotsin historiasta.
Kahakka olisi syntynyt vähemmästäkin. Lyöty karkasi kärryjen jälkeen ja koko joukko seurasi mukana. Vai niin, ukkoseni, huusi loukattu sotilas, joka oli sama iloinen kersantti Pentti Ristonpoika, jolle Perttilä Isokyrössä oli antanut niin kiireen lähdön, kiitoksia eilisestä, äijä! Pois tieltä, pojat, ukko on minun ja minä tahdon yksinäni hänet suomustaa!