United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yhdessä tämmöisessä talossa asui hyyryllä pihan perällä myös issikka n:o 16, Frans Henrikson, jotenkin pienipäinen, valkotukkainen pitkä ja lihava leskimies, jonka etuhampaista oli ainoastaan joka toinen tallella, vaikka ikää oli vaille kolmekymmentä. Se oli saman Sandra vainajan poika. Hänellä oli kaksi pulskaa hevosta tallissa, vajassa hyvänlaiset ajurinrattaat, roskat, kahdet reet.
No niin, vai et sinä tahdo kuulla puhuttavan siitä? No olkoon sitte sillä tavoin... Muutoin kuulun minä torvisoittokuntaan, sen saatte uskoa! Henrikson. Niin, heittäkää pois kaikki kotoiset kiistat! Ei ole vielä ollut yhtään avioliittoa, jossa ei joskus olisi sattunut vähän kinastusta. Mutta nyt pidämme hauskaa yhdessä ollessamme.
Mutta me olemmekin niin onnellisia! Loviisa. Emme mekään, herra varjelkoon, riitaisia olisi, jos vaan ei Antti ennen naimisiin menoaan... Henrikson. Mutta, rakas sisareni! Senhän sinä tiesit, kun naitte toisenne. Heinonen on nyt vakautunut mies... Heinonen. Tietysti! Niinhän minä olen. Henrikson. Ja hyvin hyvä isäntä... Heinonen.
Henrikson. Heikkinen. Tässä olisi sähkösanoma. Tuli vast'ikään. Henrikson. Hyvä on! Kiitoksia! Heikkinen. Hyvästi! Henrikson. Meneekö herra pois? Heikkinen. Menen pakkahuoneelle lunastamaan viime lähetyksen. Henrikson. Ahaa, se onkin hyvä, se! Heikkinen. Hyvästi! Herra Henrikson! Henrikson. No mitä nyt? Heikkinen. Olen ollut ensimäisenä kirjanpitäjänänne jo kymmenen vuotta... Henrikson.
Ensimäistä päivää naimisissa ollessani punastuin, kun vaimoni katsoi minua. Maiju. Herra olikin vähän tuhma siihen aikaan. Henrikson. Kuinka uskallat sanoa sellaista...? Maiju. Sanon vaan mitä ajattelen ... luulen herran aikovan ottaa vahinkonsa takaisin »Alppilassa» tänäiltana, kun rouva on ruvennut nukkumaan. Henrikson. Se ei ole totta! Maiju. No en minä siitä mene lörpöttelemään. Henrikson.
Ei siellä ollut mitään kukkaroa.. Tämä näyttää kumminkin hyvin kummalliselta. Henrikson. Ei, minä selitän asian... Nähkääs, minä jätin kelloni kelloseppään ... mutta kun kello oli rikki eikä ollut vedetty ... se tahtoo sanoa: avain oli kukkarossa, se sopi kelloon... Mutta kelloseppä otti sekä kukkaron... Ei, kun kellon... Ei... Niin, niin, kellon hän otti... Se on harvinainen kello... Heinonen.
Sitten saamme olla yhdessä... Hellonen. Ja tanssin pyörteessä kuiskailemme rakkaudesta... Maiju. Ja avioliitosta ja kaikkea tuota. Hellonen. Heti kun olen saanut paremman paikan, niin menemmekin naimisiin. No jää nyt hyvästi iltaan saakka, kultaseni! Maiju. Hyvästi! Hyvästi! 4 kohtaus. Maiju. Sitten Henrikson. Maiju. Hän menikin juuri paraaseen aikaan. Se on varmaankin herra!
Sinä kai odotat kahvia? Loviisa. En suinkaan, ukkonikaan ei ole vielä valveilla. Emma. Ei minunkaan ukkoni. Hänen piti valvoa myöhään erään tärkeän kauppa-asian tähden. Oletko jo valveilla, ukkoseni? Henrikson. Heti kohta. Loviisa. Hän puhuu, vaikkei ole valveilla... Kummallista! Emma.
Olethan aina viettänyt aikasi kotilieden ääressä ... eikö totta? Henrikson. Juuri niin. Emma. Ja kun ajattelen, että niin monta aviomiestä istuu myöhään yöhön ravintolassa! Mutta se on vaimojen oma syy. Miksi he menevät sellaisten kanssa naimisiin, vaikka hyvin tietävät, että heidän tulevat miehensä ovat tehneet yhden ja toisen tuhmuuden.
Henrikson.