Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Isvossik! huusi hän, vihelsi ja taas huusi kuin vimmattu. Ja juuri viimeisessä nipussa issikka katsahtikin ympärinsä, pyörsi hevosen ja alkoi täyttä vauhtia ajaa Henrikiä kohden. "Pelastettu!" ajatteli Henrik. "Olimpa sentään viisas kun istuin juuri tähän levähtämään, muuten en olisi issikkaa saanut käsiini."
Huomasivatko, kuinka tekemällä tehty se hymy oli, kuinka valheellinen? Ei, minä tiedän neuvon, sanoi Antti. Sinulle otetaan issikka. Loin kummastuneen katseen häneen. Niinkö vähän hän välitti nyt maksusta, hän, joka muuten oli niin tarkka? No, sillä tavalla! huudahti Agnes. Mutta minä panin vastaan. Enhän minä voi jättää lapsiakaan niin pitkäksi aikaa. Taitaa niin olla, sanoi Antti. Ikävä kyllä.
Yhdessä tämmöisessä talossa asui hyyryllä pihan perällä myös issikka n:o 16, Frans Henrikson, jotenkin pienipäinen, valkotukkainen pitkä ja lihava leskimies, jonka etuhampaista oli ainoastaan joka toinen tallella, vaikka ikää oli vaille kolmekymmentä. Se oli saman Sandra vainajan poika. Hänellä oli kaksi pulskaa hevosta tallissa, vajassa hyvänlaiset ajurinrattaat, roskat, kahdet reet.
Heti kun issikka oli pysähtynyt, tuli useampia polisimiehiä sen ympärille ja kävivät kainaloista ja jaloista elottoman vangin ruumiiseen käsiksi sekä ottivat sen pois heidän allansa kitiseviltä rattailta. Se polisimies, joka oli tuonut vankia, astui rattailta ja heilutteli puutunutta kättään, otti sitten lakin päästään ja teki ristinmerkin.
»Markanhan se maksaa noin isäntämiehiltä», vastasi issikka. »Ole tyhjää...!» »Paljonko isäntä antaa?» »Paljonko tahdot tästä kirkolle?» kysyi Erkki. »Seitsemänkymmentäviisi penniä.» »Eihän toki...» »Paljonko sitten?» »Paljonko tahdot tuohon nurkkaan?» »Puoli markkaa.» »Voi pakanaa, kun on kallis», arveli Erkki. »Paljonko isäntä antaa?» kysyi issikka. »Kymmenen penniä hengestä.»
Viimeisellä silmänräpäyksellä tuli pelastuksen enkeli: se issikka! Ja kuitenkin tulin seuraavana iltana juhlaan! Minut pelasti se, että sieltä kotia tullessani verannan oven suljettuani viskasin reikeliavaimen ikkunasta ulos lumihankeen.
Kun he tulivat keskikaupungille muutamaan kadun kulmaan, jossa oli issikka, ja pysähtyivät sen luo, sanoi Elsa päättävästi, ettei hän lähde, ja jatkoi matkaansa. Hänen ohitsensa ajoivat toiset sitten vähän ajan kuluttua. Mari nauroi ja nyökytti päätään hänelle, issikkapoika löi ruoskalla hevosta, joka riuhtasi reen kiivaampaan vauhtiin.
Tirehtörin ankaruuteen oli etupäässä syynä se seikka, että laillisen määrän yli kaksinkertaisesti täytetyssä vankilassa juuri tähän aikaan raivosi ankara lavantauti. Nehljudofia kuljettava issikka kertoi hänelle matkalla, että »linnassa kuolee väkeä kovasti, niihin on kumma tauti tullut. Kaksikymmentä henkeä kuopataan päivässä.»
Tultuaan luo ja nähtyään kuolevan vangin hän nyykäytti hyväksyvästi päätänsä aivan kuin olisi juuri tuota odottanutkin ja kääntyi polisimiehen puoleen. Mikä on? Polisimies ilmoitti, että tästä oli marssinut eräs vankijoukko, että yksi vangeista oli kaatunut ja vartioupseeri oli käskenyt jättämään hänet siihen. No mitäs muuta kuin polisikonttoriin. Issikka issikka!
Pakoitatteko tekin minua äiti?! Silloin menen mereen. Koeta olla järkevä! Ei kukaan sinulle pahaa tahdo. Sinä vaan luulet. Luulen kun minä kuulin selvään, kuinka lakeija sanoi. Kun Henna menee ulos, varusta issikka ja minä vien hänet johonkin. Hän olisi minut vienyt. Tahdotteko, että minä tulen siitä hulluksi? En en. Mene sisälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät