United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minkä? kysyi Soisalo, hänkin leikillä ääntään alentaen. Kas vain, miten avomieliseksi sinä olet tullut! Seinillä on korvat. No niin...? Kamreeri Jäkälä on jo ostanut sata osaketta. Soisalo vihelsi, eikä se tällä kertaa enää aivan leikkiä ollut. Todella? Niin totta kuin sinä istut siinä. Luuletko minun muuten lähteneen hulluttelemaan? Soisalo sytytti savukkeen.
Pilli vihelsi, ja heti peittyi niitty rehevällä ruoholla, jossa nälkäiset elukat kahlasivat korkeassa heinikossa, tallaten jalkoihinsa enempi heinää kuin ehtivät syödä. Syyne taputti käsiään ihastuksesta. Sippido! Tämä on sentään toista kuin mustikan varret! Oikean käden nimetön sormi!
Ynseänä siirtyi hän syrjemmäksi, ja tuttavuutemme yritti loppua siihen. Mutta minä en tahtonut heittää häntä vähällä. En ollut huomaavinanikaan hänen vastenmielisyyttään seuranpitoon ja tein vähä väliä kysymyksiä. Suutuksissaan minun tunkeilevaisuuteeni ei hän ollenkaan salannut kärsimättömyyttään. Juna vihelsi, ja saavuimme määräpaikkaan.
Adelsvärd kalpeni; veri syöksähti päästä sydämeen ... mutta hän hillitsi itsensä, mutisten: Kyllä minä tuon miehen kerran nitistän! Mikä siellä on? kysyi Leontina eikä odottanut vastausta riippuen unisena Adelsvärdin käsivarressa, kun noustiin pimeitä portaita. Tahtooko herra, että jään odottamaan? huusi Rigo alhaalta ja vihelsi.
Niinkuin minä olen!" Että tämä esimerkki vaikuttaisi paremmin, joi Mr. Micawber suurella ilolla ja tyytyväisyydellä lasillisen punssia ja vihelsi jotakin koulutanssia. Minä en laiminlyönyt vakuuttamasta hänelle, että tallettaisin näitä sääntöjä mielessäni, vaikk'ei minun tosiaan olisi tarvinnut vakuuttaa mitään, sillä silminnähtävästi ne paraikaa vaikuttivat minuun.
Näin puhuttuaan hän vihelsi kovaan ja kutsui sisään Olivier'in, joka samalla oli kamaripalvelijana ja parranajajana, ja joka muutenkin toimitti kaikki ne palvelukset, mitkä suorastaan koskivat kuninkaan persoonaa. Hänen kanssansa tuli kaksi vanhaa miestä, jotka yksin pitivät huolta tarjoamisesta näissä kuninkaallisissa pidoissa.
Juna vihelsi, lähestyttiin asemaa ja konduktöörin yksitoikkoinen »K., viisi minuuttia» kuului vaunuissa, kun hän nopeasti kulki läpi tavallista kiertoaan. Muuan vanha herra eräässä nurkassa hypähti säikähtyneenä pystyyn sanomalehtensä äärestä, kaksi eukkoa kamiinin vieressä nuokkui vielä syvempään.
Nyt tarttui vartija vihellyspilliinsä ja vihelsi viheltämistään, kimeästi ja vihlovasti, niin että se olisi voinut kiviäkin liikuttaa. Kun meidän poikaparkamme rauhallisesti läksivät astumaan katua ylöspäin, tuli poliisi juosten. »Mikä hätänä?» »Tappelu huoneessa», vastasi vartija, »ehkä murtovarkaus.»
Eivätkä konstaapelit jääneetkään sitä liikoja kuuntelemaan, vaan nelistivät esimiehensä jäljestä, niin että sapelit vilkkuivat. Pirtti oli tyhjä tuossa tuokiossa. Voi sinua, Nalle rukka, minkä teit! huokasi Matti, saattaen takaisin nurkkaan vanhan ystävänsä. Häiritsit ruunun miestä hänen laillisessa toimituksessaan. Nalle vihelsi.
Olin jättänyt kaikki jumalan haltuun, virkkoi Kivimäki iloisesti, vaikka hän ei nähtävästi sallinut syntisen kuolemaa. Mutta tunnustaa täytyy, että minä hiukan sillä mielellä nousin tuohon kojeesen... Antti katkaisi hyvin lyhyeen hänen sanatulvansa, katsoi suoraan silmiin häntä ja kysyi jyrkästi: Onko sinulla rahaa? Paljonko tarvitset? Kaksituhatta viisisataa! Kivimäki vihelsi.