Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Minähän kysyn teiltä! sanoi rouva loukkaantuneena mutta vaihtoi heti katseensa lapsellisen hämilliseksi. Minun tekee mieleni juoda kanssanne sovinnon malja! virkkoi nyt Adelsvärd ja katsoi häntä suoraan silmiin. Tahdotteko todellakin?... He tyhjensivät kumpikin suuren, ihanasti siselöidyn pikarin ja puristivat toistensa kättä. Tulkaa! kuiskasi rouva Leontina. Minä tunnen Letizian ja Emilyn hyvin.
Adelsvärd kalpeni; veri syöksähti päästä sydämeen ... mutta hän hillitsi itsensä, mutisten: Kyllä minä tuon miehen kerran nitistän! Mikä siellä on? kysyi Leontina eikä odottanut vastausta riippuen unisena Adelsvärdin käsivarressa, kun noustiin pimeitä portaita. Tahtooko herra, että jään odottamaan? huusi Rigo alhaalta ja vihelsi.
Hän sieppasi kortin: Rouva Leontina Appel pahotteli, että aikaisempi tuttu oli vienyt hänet mukanaan vastoin hänen tahtoaan suurukselle Capello Neroon. Mutta saisiko hän odottaa mainiota suomalaista ystäväänsä iltapuolella teelle ja jääpunssille? Ole niin hyvä ja maksa kirjeen tuojan vaivat. Minun täytyi tyydyttää Neero viimeisillä rahoillani. Sinun oma, itsensä unohtava Appelsinasi!
Hänessä heräsi se tunne, että tuommoisena voisi Leontina olla hänelle vaarallinen. Silloin nainen liikahti vetäisi käsin ja jaloin pani suunsa suppuun, ummisti silmänsä ja kuiskasi, puoleksi valveilla: Suutele minua!
Hän sytytti piippunsa, käveli edestakaisin kuten äskenkin pyyhkiellen otsaansa, ajatellen saamiaan kirjeitä. Molempia. Ne punoutuivat toisiinsa hän ei saanut niitä erotetuksi. Alinomaa tuli mieleen Leontina malli jota hän turhaan haukkui "hävyttömäksi". No niin, se oli malli, hävyntuntoa vailla; hän muisteli sen muotoa ja väriä ei sen syleilyä. Tunsihan hän, minkähintainen se oli.
Leontina nukahti Adelsvärdin käsivartta vasten; ja toinen koetti olla ajattelematta. Gondooli laski rantaan, ja he astuivat yhdessä maihin. Kääntyessään maksamaan soutajalle huomasi Adelsvärd, että se oli Rigo. Toivotan teidän ylhäisyydellenne onnellista ja hauskaa yötä! sanoi Rigo ja koukisti ruumistaan tuttavallisen kunnioittavasti. Ivallinen sävy oli niin selvä, ettei siitä voinut erehtyä.
Ensimäisenä rouva Leontina täydessä loistoasussaan, suuren maailman naisena. Jäljestä hänen kaksi ystäväänsä: pieni mustasilmäinen olento, tavattoman vilkas, Dalmatiasta kotoisin, ja rehevä, hieman teeskentelevä, valkoverinen wienitär. Upseerit kolauttivat kantapäänsä yhteen ja kumarsivat juhlallisen kohteliaasti silmät kuin tikun nenässä. Esittely: Rouva Leontina v.
Adelsvärd ei edes kääntynyt sinne päin, vaan vei Leontinan yläkertaan, Hän sytytti valoa vapisevalla kädellä. Leontina heittäytyi patjakolle kiskoi taas yltään naiskomeutensa valitellen kuin pilalle hemmoteltu lapsi kääriytyi sitten peittoon pyysi lasillisen vettä ja nukkui kesken kaiken. Hän makasi levottomasti. Pian luisui peitto hänen päältään.
Mennään nyt jo kotia! huusi rouva Leontina molemmille ystävilleen. Kaikki kolme naista ottivat päällysvaatteet ylleen hengästyneinä, mutta erinomaisen hyvällä tuulella. Pian me tulemme uudestaan! vakuuttivat Letizia ja Emilia. Vihdoinkin saa Venetsiassa elää!... Felldnerin kasvoilla näkyi pieni ivallinen piirre. Hän toivotti hyvää yötä mutta ei viitannut heidän vastaiseen tuloonsa!
Hetken kuluttua Adelsvärd tunsi pehmoisen, kevyen käden pöyhivän tukkaansa. Felldner kiskoi Wrenglen mukaansa sinne, missä Kronstadt-Letizia pari istui. He joivat punssia kaikki neljä. Miksei teitä enää saa tavata? kysyi rouva Leontina Adelsvärdiltä terävästi, taivuttaen päätään taaksepäin. Kumpaa viiniä haluatte chiantia vai marsalaa? tokaisi Adelsvärd kursailematta.
Päivän Sana
Muut Etsivät