United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ole vaiti", käski Pekka taaskin, mutta se oli kuin tervaa tuleen kaataisi ja Tiina alotti taas sanatulvansa: "enpähän ole vaiti, minä tahdon sanoa kaikille ihmisille, että Kustista on tullut kunnon mies, vaikka hän kaksikymmentä vuotta sitten karkasi meiltä merille, kunnon mies hän kumminkin on ja on tuonut minulle kaksi silkkihuivia kaksi silkkihuivia minulle vanhalle ihmiselle ha ha ha!
Tähän katkaisi yht'äkkiä tämä puhelias rouva sanatulvansa, katsahtaen kadulle, ikäänkuin olisi pelännyt, että jokin asiaan kuulumaton henkilö olisi kuullut hänen puheensa. Turhaan koetti luutnantti viittailla siihen, että hänellä, joka vast'ikään oli tullut Suomesta, oli rakkaita terveisiä Esterille kotipuolesta.
Olin jättänyt kaikki jumalan haltuun, virkkoi Kivimäki iloisesti, vaikka hän ei nähtävästi sallinut syntisen kuolemaa. Mutta tunnustaa täytyy, että minä hiukan sillä mielellä nousin tuohon kojeesen... Antti katkaisi hyvin lyhyeen hänen sanatulvansa, katsoi suoraan silmiin häntä ja kysyi jyrkästi: Onko sinulla rahaa? Paljonko tarvitset? Kaksituhatta viisisataa! Kivimäki vihelsi.
Kun minä tavan takaa rauhallisesti toistin sanat: nje ponimaju, yltyi hänen puuropadan porinaa muistuttava sanatulvansa, ylähuuli vääntyi käppyrälle ja hammasten välistä tuntui lopulta singahtelevan tulisia kipunoita. Kun hän lopuksi alkoi hysteerisesti toistaa sanaa: familja, ymmärsin hänen tahtovan tietää nimeni.
»Et ole ollut tekemisissä, niin et tiedä etkä voi uskoa. En minä välitä, että kaikki ovat semmoisia, että juuri tinkisivät ihan, vaan kun ajattelee niitten rikkauksia ja miten sitten köyhempiään kohtelevat, niin tuskinpa kelpo kalua löytyisi tuhannesta, vaan monta sadasta oikein nylkijää.» Ja Nikkilä alkoi kiivastua. Vaan hän salpasi sanatulvansa.
"Ja kulmamäelle olen nyt istunut maaliskuussa kolmetoista vuotta... Vaan minä kiitän Jumalaa, joka on laittanut kaikki niin hyvin minulle!... No ei, ei, nyt teidän täytyy odottaa ja juoda kuppi kahvia vanhan Wahl-muorin kanssa!" Kuta enemmän hän puhui, sitä vilkkaammaksi kävi hänen sanatulvansa.
Antero huomasi heti, että hänellä oli jotain erikoista sydämellään ja niinkuin ei hänen sanatulvansa olisi pursunut oikein luonnollisista lähteistä. Minä tulin hakemaan sinua meille. Siellä on tätä nykyä niin helvetin kuivaa ja ikävää, ettei siellä enää mitenkään jaksa. Mamma suree minun tähteni ja Robertin tähden ja Hannan tähden, ja Naimi suree sulhastaan, sitten kun se meni.