United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä ei tule ikinä tapahtumaan. He alkoivat kiivastua jälleen. Siksi he katsoivat kumpikin parhaaksi vaieta hetkisen ja vetää pitkän sauhun sikaristaan. Mistä sinä matkustat? kysyi Muttila kotvasen kuluttua aivan toisella, välinpitämättömällä äänellä. Münchenistä, vastasi Johannes. Olemme viivähtäneet kuukauden päivät siellä. Niinkö? vilkastui Muttila. Mutta sieltähän minäkin tulen.
Minä kysyn vielä kerran, saanko tulla sisään vai kuinka kauvan minun täytyy sinua rukoilla. Jassoo, no sitten tulen väkisin minä olen herra talossani, minä ja minä heitän teidät ulos kadulle kaikki tyynni, mammat ja tyttäret ja joka sorkan ! Pappa pappa, mitä sinä ajattelet mikä sinua vaivaa ! Niin niin mitä se oli? Taisin vähän kiivastua. Tuntuu niin omituiselta tässä.
Mutta vieläkös mitä! Näiden mielestä on "kärlek" jotakin aivan suurenmoista. Ja he matkivat: kärlek! kärlek! Sanalla sanoen syntyi kova kahakka. No kyllä sinä, Uuno, osaatkin kiivastua. En minä kärsi semmoista joutavaa.
Luulen hiukan hermostuneeni rasittavasta työstä, äiti sitä juuri eilen surkutteli. Ja hän oli oikeassa, ainakaan teidän, lapsen, nähden ei minun sopisi kiivastua, mutta itse asiassa tarkoitan minä teille hyvää parempaa kuin te kenties voinette aavistaakaan. Minä tahtoisin itse mielelläni kärsiä, kunhan vain teidän nuoruudenilonne ja kevyt sydämmenne säilyisi.
Minä en kärsi, että minua taas ja taas tullaan kiusaamaan, kun en kuitenkaan tule muuttamaan mieltäni. Ei nyt saa turhista kiivastua! Nyt on Savelassa se uusi rakennuskin valmiina ... niin suuri ja komea, että saa etsiä vertaista näillä tienoin. Kelpaa siinä emäntänä olla!... ei tarvitse hävetä! Ei ne komeudet minua houkuttele! Hakekaa toinen soveliaampi. No...? minne sinä!
Hän voi siis kieltää...? Kuinka meidän silloin käy...? Ei, ei! Hän ei voi, hän ei saa estää meitä! Hänen täytyy myöntyä, hänen täytyy! Ette saa noin kiivastua, isäntä!
Kukapa tässä nyt suuttunee, mutta ilettää tuo jo, kun siinä myötää vatkutat... Päivemmällä, kun Paavola ennen oli kotona muistellut, että hän aamulla kalarannassa oli vähällä ollut kiivastua ystävänsä paremmasta onnesta, oli hän sille lapsellisuudelleen itsekin nauranut. Mutta kun viikkoja meni ja kuukausia, rupesi hän jo päivälläkin mielessään hautomaan tuota omituista seikkaa.
Hän laulaa niin kauniisti lauluja uudesta Jerusalemista ja loistavista enkeleistä. Ja välistä hän lukee minulle raamattua ja selittää tekstipaikkoja." Rouva Clare löi yhteen kätensä, niin hän hämmästyi. "No, no," sanoi isä rauhoittaen, "ei sinun tarvitse tuosta noin kiivastua. Ei Eva Tuomolta tosiaankaan opi muuta kuin hyvää."
Tuo se on aina viimeinen keino raittiusseurojen vastustajilla ... kun ei voida raittiuspyrintöjä muuten ahdistaa, niin se aina tuodaan, se aina tuodaan muka kumoamaan. Mutta sen minä sanon, että se on suorastaan lapsellista ... lindrigast sagdt, niin se on suorastaan lapsellista ... heh! Miksi sinä noin kiivastut? Enhän minä kiivastu ... ei kannata kiivastua.
Enkä huoli tyhmistä taioistasi, kun eivät itseäsikään auta. Kohta tahdon Annikin kanssa saunaan! Et saa Annikkia saunaan, virkkaa Panu päättävästi. Enkö saa? ärjähtää vouti, alkaen kiivastua. Turmelet tytön. Ja minä en kysy lupaa sinulta, otan hänet vaikka tukasta vetäen. Mutta Panu seisoi rauhallisena tuvan ovella ja sysäsi hänet tyynellä liikkeellä luotaan, kun vouti näkyi aikovan päälle käydä.