United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
En voinut kumminkaan muuta kuin sokeasti totella. Otimme senvuoksi jäähyväiset alakuloiselta ystävältämme ja parin tunnin päästä olimme Coombe Traceyn asemalla, josta palautimme vaunut. Muuan pieni poika odotti meitä asemasillalla. "Käskettekö jotain?" kysyi hän Holmesilta. "Sinä matkustat tällä junalla Lontooseen, Cartwright.
Hänessähän näki rakastava silmäni hengen niin korkean ja puhtaan kuin tämän vahvuuden lae, koska se on kirkas; ja minähän nyt ylevämmin kuin ennen, vaikka usein riutuenkin, katsahtelen maailmaa. Mutta nyt ei enään sanaakaan asiasta, ei sanaakaan, te mun vanha, kunnioitettava ystäväni. ANTON. Oikein! Ei sanaakaan! Sinä matkustat meistä kauas ja kauanhan kaipaan sinua.
Vai tämäkö juuri sinun karkoittaa vieraille maille? Kiirehditkö, armas Leo, hakemaan unohduksen lääkettä haavoillesi? Poika, tämä saattaa mieleni levottomaksi ja haavoittaa minunkin karvaista, pörröistä sydäntäni! Sinä matkustat pois. LEO. Auringot ja tähdet, kuinka joutuu aika! ANTON. Kohta seitsemän. Mutta millä sydämmellä siirryt? LEO. Tahdon ja en tahdo, kiirehdin ja viivyttelen, oi!
«Rakastanko sinua? Oi Saara! jos matkustat pois, niin ota minut mukaasi, piiaksi, kamarineitsyeksi! Kaikki tahtoisin tehdä hyväksesi.» «Petrea kulta! Rakasta Saaraa, mutta älä seuraa häntä!» kuiskasi Saara kiertäen käsivartensa Petrean kaulaan ja suudellen hänen itkusilmiään.
Ehdottaisin kuitenkin, että matkustat vuodeksi ulkomaille ja opit kieliä, ennenkuin rupeat erikoisseikkoja myöten ottamaan selkoa liikkeestä, jonka johtajana toivon kuollessani sinut näkeväni..." Sven oli isän pitkän, jonkunlaisella kaunopuheisella juhlallisuudella esitetyn puheen aikana istunut liikkumatta, maahan katsellen, kädet hillityn hermostuneessa liikkeessä.
Ja sinä matkustat, Fabiani..? kysäsin minä, huomaten hänen olevan kalpean ja murheellisen näköisen. Huvittelemaan itseäni, jos taidan, vastasi kapteini Fabiani Mac-Elwin, liikutuksella likistäen kättäni. Neljäs luku. Fabiani jätti minun katsastamaan hänen kapineittensa siirtämistä hyttiin n:o 73 ison salongin rivissä, joka numero seisoi hänen piletissään.
Olkoon menneeksi! Mitä tämä merkitsee? *Rebekka*. Minä matkustan pois. *Rosmer*. Heti? *Rebekka*. Niin. *Matami Helseth*. Hyvä, neiti. Mihin sinä matkustat, Rebekka? *Rebekka*. Pohjoiseen päin, höyrylaivalla. *Rosmer*. Pohjoiseen? Minkä tähden pohjoiseen? *Rebekka*. Sieltähän minä tulinkin. *Rosmer*. Mutta eihän sinulla nyt ole siellä mitään tehtävää.
Sitä ei tule ikinä tapahtumaan. He alkoivat kiivastua jälleen. Siksi he katsoivat kumpikin parhaaksi vaieta hetkisen ja vetää pitkän sauhun sikaristaan. Mistä sinä matkustat? kysyi Muttila kotvasen kuluttua aivan toisella, välinpitämättömällä äänellä. Münchenistä, vastasi Johannes. Olemme viivähtäneet kuukauden päivät siellä. Niinkö? vilkastui Muttila. Mutta sieltähän minäkin tulen.
"Minä olen Tuomo eli setä Tuomo, kuten pikku lapset Kentuckyssä sanoivat." "No, minä olen myöskin lapsi ja tahdon samoin sanoa sinua setä Tuomoksi, sillä minä tulen varsin hyvin toimeen sinun kanssasi. Mihin sinä sitte matkustat, setä Tuomo?" "Mihinkä matkustan? Sitä minä tosiaankaan en tiedä, neiti Eva." Eva näytti hyvin kummastuvan. "Etkö sinä sitä tiedä? Isä tietää aina, mihin hän menee."
Ja hänen kanssaan sinä matkustat? sain minä vielä kysytyksi. Agnes nyökkäsi myöntäväisesti, käänteli salvettia polvellaan ja katseli minua välinpitämättömästi hymyillen. Kiusalliset aavistukset painoivat minua. Tuntui kuin olisi raskas taakka ollut hartioillani ja kuin olisin vajonnut kokoon sen alla.