United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tulen alakuloiseksi ja surulliseksi enkä voi olla tekemättä viittauksia lähdöstäni. »Missähän lienen ensi kesänäkin näillä ajoin? Kuinka teillä silloin lienee, kun minä palaani» Hän sanoo siihen vain: »Niin, se on totta, sinähän matkustat kohta pois. Kuinka kauan aiotkaan viipyä?» »Kaksi vuotta vähintäänkin.» »Kaksi vuotta, vai niin.» Ja muuta ei mitään.
Nyt riippuu kaikki siitä, ettemme jätä häntä oman onnensa nojaan tässä pälkähässä. Hänen tulee siis matkustaa, sanot sinä? Kolmen päivän kuluessa tulee hänen lähteä kaupungista. Hyvä. Pitihän hänen matkustaa joka tapauksessa. Ensin hän tietysti matkustaa vanhempainsa luo. Mutta sinä matkustat hänen kanssansa. Minäkö? sanoi Eerikki hämmästyen.
"Pidän, kuinkas muuten." "Sinä matkustat Englantiin; minä jään tänne...!" "Minäkö matkustaisin ilman teitä, sir!" huudahti tuo uskollinen palvelija melkein itkien. "Sinä matkustat, minä jään tänne," kuului päättävä vastaus, josta ei käynyt mihinkään vetoaminen.
Pastori vei meitin pieneen huoneesensa porstuvan vieressä, ja kuin me sinne tulleet olimme, silitin minä pitkän tukkani silmiltäni ja otin oikean ääneni ja sanoi sitten pastori: "kas, sinähän se oletkin, sen huimapää," liittäen kuitenkin äkkiä hämmästyen: "Mitä Herran nimeä Eini ajatella mahdat, joka sekä sinun itsesi että muutkin panet vaaralle alttiiksi, kuin sinä näinä aikoina täällä matkustat."
Siksi painoi hän vain sydäntään ja vaipui kokoon samalle hotellinsohvalle, jolta hän oli noussut, vaipui ritisten kuin vanha, rikkinäinen pärekori, jonka päälle on polkaistu juuri ja joka turhaan koettaa saavuttaa äskeistä olomuotoaan. Johannes tuskin uskalsi katsoa sinnepäin. Niin, sanoi hän. Jos sinä matkustat, jään minä tänne vielä joiksikin viikoiksi kirjastoon työskentelemään.
Sinusta tehdään kenties papukaija, niin että muiden mukaan voisit haastella, kuin kaupunkiin tulet"... "Vai niin, mistä hän tiesi, että minä lähtisin kaupunkiin?" "Hän kyseli, kuinka vanha sinä olet, ja sitte sanoin, että kohta pääset ripille ja kohta matkustat sinne.
Ainakaan täällä pirtissä ei näkynyt ketään. Väinämöinen! Minä pelkään putoavani. Nyt vasta oivalsi Väinämöinen, että ääni tuli avoimen akkunan takaa. Hän riensi sinne ja sai hädintuskin kiinni tytön ojennetusta käsivarresta. Sinäkö se olet? Niin. Kuulin, että sinä matkustat...
Olkoon sitten sillä lailla. Mutta miksi sinä tahdot sitoa, sitoa itsesi, lisäsi hän arasti. Mistä syystä sinä matkustat?
Minä lähden kotiin sinne, missä on malariaa. Ja sinä matkustat omaan maahasi sinne, missä illat ovat valoisia ja naiset vaaleita. Ja siellä sinä taistelet ratsumiehiä vastaan eikö niin? Kulta kulta, niinhän se on sallittu!... Hän ei itkenyt, ei valittanut lohdutti toista. Adelsvärd piti häntä sylissään: Maria, minä matkustan Torcelloon. Itsehän sinä sen sanoit.
«Niin, niin!» vastasi äiti. «Jospa vaan aina saisimme pitää sinut kotona, Henrikkini! Mutta minä tiedän, ettei se käy päinsä. Kohta sinä jälleen matkustat luotamme ja kun kerran valmistut, silloin saat oman kodin ja...» «Ja silloin, äitini, tulet sinä kotiin minun luokseni!» Se oli ja pysyi Henrikin lempituumana; ja äiti sitä aina mielellään kuunteli.