United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vanhempansa eivät kyllä hänestä lukua pitäneet, olipa hän kylässä tahi kotona, mutta heillä ei ollut yhtään ainoata hyvää ja opettavaista sanaa antaa pojallensa, ei yhtään vanhemman rakkaudesta lähtenyttä ohjausta, ei yhtään siveellistä oman elämänsä esimerkkiä tulevaksi valoksi; eipä tosiaankaan muuta kuin kohennus-koulu lukemiseen ja karu illallinen, siinä kaikki.
Sinä vaan tahdoit koettaa, millä tavalla sen ottaisin. Hän naurahti. Sekö nyt iski päähäsi? Sano, Agnes, eihän se ole totta? Voi, sano, sinä niin helpoittaisit mieltäni. Pikku raukka, vai rasittaa se sinua kumminkin. Että saatoitkin narrata minua noin. Ei minun tosiaankaan olisi pitänyt sitä sinulle kertoa. Mutta minä arvelin, että jäljestäpäin se sinulle kuitenkin selviäisi. Vai kuinka?
"Jos niin on", vastasi kreivi innokkaasti, "silloin emme tosiaankaan voi mitään parempaa toivoa kuin työmiehen kovettunutta kättä, joka tempaa ohdakkeen juurineen ja tallaa jalkoihinsa. Sormikkaiset kädet eivät todellakaan aina tartu voimakkaimmin edistyspyörän puolapuihin".
Luutnantti ei puhunut mitään. Hän otti kirjeen taskustaan ja luki: «Veljeni!« «Minä olen nyt Harmaalassa. Minä näen mitä täällä tapahtuu, mutta minä en tosiaankaan ymmärrä mitään. Vanha parooni ja majuri ovat nyt mykkiä. Klaus on vaalea kuin kuolema; hänen sisarensa itkevät ja neiti Maria! Hän on syypää kaikkiin.
Aloin jo vähän uskoa ja puolin peläten kysyin: No lasketaankos minut sinne sitten, jos tulisin mukaan? Minä kun en ole mitään tehnyt sen siirtolan hyväksi. En tosiaankaan ymmärrä, sanoi Esa, miten se on mahdollista, ett'et sinä sen olemassa olosta tiedä, ja miten sinä olet päässyt siirtolaveroasi maksamasta; mutta tule mukaan vaan, kyllä sinä sentään kaikesta huolimatta sinne pääset.
Minä jo alan uskoa, että sinä et tosiaankaan tiedä koko siirtolapuuhasta mitään. Kuuleppas nyt hyvä naapuri, kun minä oikein tosissani sanon, että kyllä se siirtola sittekin on olemassa. Lähde sinä mukaan, niin näet, että puhun perältäkin totta.
Viktor kuinka hennot olla noin kylmä ja välinpitämätön ? VIKTOR. Sinä et tiedä, Sylvi, kuinka tämä minua kiusaa... SYLVI. Kiusaa? Armas, mikä sinua kiusaa? VIKTOR. Etkö sitten ymmärrä, että me nyt ja vast'edes aina olemme kauvempana toisistamme kuin koskaan ennen? SYLVI. Ei, sitä en tosiaankaan ymmärrä. Enhän ole enää toisen vaimo en edes nimeksi.
Sehän oli kaunis kirje!" sanoi setä P. "Lähde sinä oikopäätä vaimosi kanssa ... anna kohta tuoda vaunut esille ja valjastaa hevoset. Minäpä tahtoisin olla sinun sijassasi, sinä onnen lapsi! Odottaa huhtikuun alkua? Hullutusta! Entä jos ämmä sillä välin kuolisi! silloinhan olisit antanut onnen juosta ohitsesi! Sitä minä en tosiaankaan antaisi! Julia rakas, herätä minua, kun kahvia juodaan".
DESDEMONA. Tuot' en ma ymmärrä. Nyt lupauksees. OTHELLO. Mihinkä lupaukseen, kultaseni? DESDEMONA. Puheilles olen kutsuttanut Cassion. OTHELLO. Mua ilkeä ja häijy nuha vaivaa; Tuo tänne nenäliinas. DESDEMONA. Tässä, armas. OTHELLO. Se, jonka annoin. DESDEMONA. Sit' ei myötän' ole. OTHELLO. Vai ei? DESDEMONA. Ei, kultani, ei tosiaankaan. OTHELLO. Sep' oli vahinko.
Ei, Erik ei tiennyt mitään sellaista. Helena ei ollut tosiaankaan kertonut sitä hänelle. Naisellisesta kainoudesta ja myös ylpeydestä ei hän tahtonut miehelleen ilmaista sitä salaisuutta, jonka ainiaan hellästi rakastava Darja Mihailovna oli tahtonut viedä kanssansa hautaan. Mutta se juuri vaivasi Helenaa aika-ajoin hyvinkin ankarasti, että hän kätki salaisuutta mieheltänsä.