United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katsos kuinka Usa-Jussi itkien halaa Veräjäntaustan Kallea ja miten Mäenpään Esa ja Upeen Miia väittelevät kah, ett'eivät vaan mene nupusta yhteen! Holt miehet! Ei riitaa saa haastaa; joisitte viinan ettekä mieltänne! Niin hän puhui riitelijöille.
Eikä hän itsekään sanonut. Kun jälleen oikaisi itsensä sänkyyn, kajautti raa'an kirouksen. Karjalainen kuului menevän juoksujalassa portaita alas. Toiset selvisivät pian ja rupesivat nuhtelemaan Esaa: lempoako sitä niin laskit? Olisi pelattu siltä vielä tavarat ja kiusattu. Oli ollut niin vietävän hupaista nähdä, kun se niin pelkäsi... Esa oli nyt pilannut koko huvin.
Saviojan Ville on jo pannut saatavansa kuvernööriin.» »Ahah, joko vihdoinkin uskalsi.» »No on se nyt pannut. Totta se jo alkaa nähdä, että koko Karhu pian menee tyhjäkatoon.» »No sitten Esa saa laputtaa Karhusta.» »Varmaan.» Tämä oli kaikille hauska uutinen.
»Se sopiikin näin: Karhun sappea nuorille pojille sanoi Karhun Esa!» »Joo-o, niinkuin silkkiä!» »Se poika, se Mattu, se vain tekee lauluja kuin poika!» »
"Olisitko valmis vannomaan totta puhuvasi?" kysyi Esa. "Vaikka heti", huudahti leski, "kautta taivahan Jumalan vannon, että olen totta puhunut. Mutta mitä tämä merkitsee? Tehän kiellätte lapseni olevan Valpurin. Voitteko pahoin?" hän äkkiä kysäsi. "Täällä on tympistynyt ilma tule huomenna Aumolaan noutamaan lapsesi!" soperti murtunut mies. Esa nousi.
Jotakin tekosyytä etsien rupesi Karhun Esa mellastamaan perässä tuleville. »Jos on asiaa, niin tulkaa lähemmäksi!» huusi Mäkitalon Matti ja löi kangellaan veräjänpuolaan. »Odota!» huudettiin vastaan. Muutamat siellä jo tasajalassa hypähtelivät. Laitalan Valee oli pysynyt hiukan etäämmällä, eikä ollut niiden joukossa, jotka etunenässä veräjälle riensivät.
Eikä raha raudassa katoa, minkä hevosessakin, sillä saa aina omansa. Vaan on se sentään toisinaan: miten Mustolan Esa, kun veljeltään perinnöstään otti tuhannesta markasta sen ison mustan. Liekö pari kertaa kirkolla käynyt, syötti keväimen hyvän parasta, työnti kesäksi metsään, päästi kuin linnun käsistään, ei ole mies nähnyt luun suremata. Sen tien perässä on ne tuhat markkaa.
Mutta kun muorin vankeusaika loppui ja hän tuli kotiin, rupesi Esa yöllisiin aikoihin tekemään hyökkäyksiä holhoojansa luokse, uhkasi tästä tehdä kaarneen ruokaa ja polttaa talon poroksi, jos ei hän saa ohjaksia käsiinsä. Siihen aikaan ei oltu niin turhan tarkkoja erityisten lakipykäläin seuraamisessa. Holhooja kun rupesi pelkäämään, niin hellitti ohjaksista.
Muori jatkoi yhä, luuli nyt pojan sydämen löytäneensä, kun tämä ei vastaan sanonut. Itki, puhui Jumalan nimessä ja kehoitti Esaa jo vähän asettumaan ja alkamaan olla ihmisten lailla. Vihdoin meni Esa äidin luo, joka nuuskatoosineen uunin penkillä istui. Suu oli pojalla hymyssä. »Tekö neuvotte minua?» hän kysyi ja otti käteensä äidin käden, jossa vielä oli nuuskatoosa.
»Knapin varkaita?» virkkoi Vennu silmissä kyselevä katse, joka vähitellen muuttui teräväksi ja tutkivaksi. »Knapin varkaita!» huusi Ella, nauraen hölöttäen päälle, nähtävästi ajatellen, että Esa puhuu täyttä leikkiä. Siukku ei puhunut sanaakaan, yhteen jaksoon vain pälyili Vennun puoleen. Mutta Vennu vain yhä tarkkasi Esaa.