United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen vielä näkevänäni karhun kamalan muodon, kun se seisoi vaarin päällä, toinen käpälä hänen otsallaan. Isän laukaus kaatoi otson ettei se enään konsanaan kitaansa avannut. Ja tuolla Katri juoksi sutta pakoon, joka mieluummin olisi syönyt hänen, kuin ihaillut hänen kaunista muotoansa.
Suutarin väki jäi kummissaan ihmettelemään, että mikä sen nyt noin yhtäkkiä tuli? Saviojan talo ei ollut kaukana. Sinne Esa nyt ajoi suoraa päätä. Isäntä ja emäntä olivat kahden kotona ja pelästyivät hirveästi, kun näkivät Karhun Esan pihaan ajavan. Esa meni yksin tupaan, kun Lompilla oli jotakin tekemistä pihalla. »Istumaan», käski isäntä joka seisoi takan ääressä ja vapisi.
Minä en ole mitään kuullut karhusta, vastasi De Forge, mutta pidän aina mukanani pistoolin, koska en aijo kärsiä loukkauksia, joista tässä asemassa ollen en voi vaatia hyvitystä. Mascha katseli kummastellen häntä sekä käänsi Kirila Petrovitschille hänen sanansa. Kirila Petrovitsch ei vastannut mitään, käski vaan viedä karhun ulos ja nylkeä se.
Lujasti siinä tömisteltiin, oltiin leviää ja komiaa. Nurkassa, loukkokaapin ja kellokaapin välissä istuu Karhun Esa ja imee jonkun tanssijan pitkävartista piippua. Siitä hän uteliaasti tirkistelee lattialla riehuvaa tanssijoukkoa vasen silmäkulma on ilkeässä, pahaenteisessä rypyssä. Hän tarkkaa, miten Kuivasen Ella tuolla pyörittää Rekipellon Sannaa. Kummankin kasvoista hän ajatuksia lukee.
Ja tytöt, ne pitivät hänestä, oikein todella pitivät, tuosta pulskasta, karskista Karhun *isännästä*. Mutta nyt viime aikoina oli Esa nähty useammin tulevan Rekipellon Sannan tyköä ja ihmiset jo luulivat, että nyt se tarttuu, tarttuu kuin tervaan. Kuivasen Ella oli Esan alituisimpia ystäviä.
Asuinrakennus olikin ainoa, mikä näkyi, sillä se oli korkeampi muiden rakennuksia, joitten sekaan Karhun muut huoneet etäältä katsoessa peittyivät. Esa kääntyi maantieltä kotikujalle. Käänteessä on silta, »isät» kun olivat siitä veden laskun laittaneet. Mutta nyt on silta jo kauan ollut huonossa kunnossa, hevoset saavat hyppäämällä yli kulkea.
»Se sopiikin näin: Karhun sappea nuorille pojille sanoi Karhun Esa!» »Joo-o, niinkuin silkkiä!» »Se poika, se Mattu, se vain tekee lauluja kuin poika!» »
»Karhun Esa!» virkkoi Vennu ja liikahti kärsimättömästi. »Perhana, mihin sinä menisit? Tuota, sinun täytyy mennä yliselle! Puiki sieltä tiehesi, kun Esa pääsee sisään.» Siukku jo lähti. »Hiljaa mene!» varoitti Vennu. »Hoi Vennu, vanha saakuri!» kiljui Esa portailla, »ota ovi pois tästä, taikka minä...» Silloin jo Vennu avasi.
Metsä tuli tyttö paralle mieluisimmaksi paikaksi ja lehmipaimeneen riensi hän siitä lähtien wäkisinkin, waikka isä koetti kaikilla keinoilla häntä sieltä estää, sillä hän pelkäsi siitä ammatista Ingalle waaraa karhujutun jälkeen. Tuntuipa kuitenkin Wilpun mielestä siltä, kuin Pentti olisi jotain muutakin pelastanut karhun kynsistä, paitsi kellokasta.
Vaaraa, mitä karhun ahdistaminen tiesi, he eivät lainkaan ottaneet huomioon, ja Pekkahan oli isänsä kanssa jo ollut sellaisessa leikissä ennenkin. Varovaisuus vaati heitä vetäytymään etemmäksi odottamaan iltaa tai yötä, jolloin karhun saattoi luulla tulevan. Ison lihakappaleen he ottivat hirvestä tervetulleena saaliinaan itselleen ja koiralle.