Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Ensimäistä päivää naimisissa ollessani punastuin, kun vaimoni katsoi minua. Maiju. Herra olikin vähän tuhma siihen aikaan. Henrikson. Kuinka uskallat sanoa sellaista...? Maiju. Sanon vaan mitä ajattelen ... luulen herran aikovan ottaa vahinkonsa takaisin »Alppilassa» tänäiltana, kun rouva on ruvennut nukkumaan. Henrikson. Se ei ole totta! Maiju. No en minä siitä mene lörpöttelemään. Henrikson.
Arvattavasti oli näillä naispuolisillakin ystävyksillä ollut julman paljon kertomista toisilleen, kenties vielä enemmin kuin heidän miehillänsä. Senvuoksi olivat hekin päättäneet viettää tämän päivän yhdessä, käydä Runnipuistossa, Alppilassa, Wiaporissa j.n.e. Rouva Nikkisellä oli eräs kaukainen sukulainen Helsingissä, ylioppilas.
Vähitellen hänelle nyt selvisi, missä hän oli ennen nähnyt tämän saman ihmisen. Se oli kuin olikin vanhassa Alppilassa, ja hyvin ikävissä oloissa. Siitä oli jo monen monta vuotta: Henrik oli lähtenyt varhain aamulla kävelemään Eläintarhaan ja poikkesi ylös ravintolaan, aikoen nousta verannalle syksyistä auringon nousua katsomaan.
Rouvat taas kävivät aamulla Wiaporissa, söivät aamiaista Runnipuistossa, päivällistä Alppilassa ja se sanottakoon heidän kunniaksensa viettivät illan kotonansa, odotellen miehiänsä kotia. Vaan lähdemmepä seuraamaan herroja -ikkisiä, aion päätöksen tehneitä ystävyksiä.
Nyt vasta Henrik huomasi, että se oli sama tyttö, jonka hän oli nähnyt Alppilassa tämän toverinsa ja muiden seurassa, ja jota hän sitten oli kadulla puhutellut. Ympäri käydään, yhteen tullaan, sanoi Henrik hänelle naurahtaen. Tyttö oli tuntenut hänet jo ennen ja katseli häneen vähän arasti. Sitten he supattivat jotain toisen tytön kanssa ja rupesivat yhtäkkiä lähtemään.
Tuossa ilmaantui jo Alppilakin heidän eteensä ja huolimatta tungoksesta onnistui Eksköldin hankkia heille pieni pöytä, jonka ympäri kaikki kolme asettui istumaan. Siitä oli hyvin monta vuotta kun Anna viimeksi oli ollut Vapunpäivänä Alppilassa. Sekö lie ollut syynä siihen, että kaikki nyt oli hänestä niin vierasta. Läheisimmässä pöydässä istuivat äskeiset tytöt sekä muutamia miesylioppilaita.
Missä ihmeen kapakassa minä olenkaan sinua ennen nähnyt? sanoi Henrik luonnollisella äänellä, muistutellen todellakin mieleensä näitä kasvoja. Kadulla tietysti, missäs muualla. Ei, muualla se taisi olla: ellei vaan Alppilassa? Ole sinä! Minnes mennään, hä? Missäs sinä asut? Kas vaan, kohta kysyy missä asut. Mutta vie sinä ensin minua ja tarjoo jotakin hyvää.
Hra Lind, joka kuului Matkailijayhdistykseen, sai hänetkin rupeamaan jäseneksi ja käymään kokouksissa. Ja nyt oli hän saanut hänet ottamaan osaa kevätjuhlaankin, joka vietettiin Alppilassa. Hän oli mennyt sinne. Hän oli mennyt sinne siinä varmassa toivossa, että nyt se tapahtuisi. Jos se yleensä ollenkaan tapahtuisi, niin pitäisi sen nyt tapahtua.
Päiväpaistetta, päiväpaistetta kaikkialla. "Kiitos että tulitte", sanoi Anna ja ojensi kätensä Hartille, joka puristi sitä. Ja sitten ne tulivat sanat vallan itsestään. Kaikki kävi yht'äkkiä niin luonnolliseksi. Hart kertoi olostaan Alppilassa ja kaikista raskaista mietteistä sen jälkeen.
Sattumuksesta olivat he päättäneet käydä samoissa paikoissa kuin heidän miehensä, mutta aivan toisessa järjestyksessä vaan taas sattumus. H:rat Nikkinen ja Rikkinen olivat aamiaisella Alppilassa, päivällisellä Runnipuistossa ja illalla kävivät Wiaporissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät