Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
"Erehdytpä ukkoseni! Ethän tunne häntä, hän on kuin enkeli." Pekka seisoi tallin-ovella, väen keskessä; hän oli nähnyt tulevan rouvan, ja oli nyt varsin tärkeä henkilö. "Nuoriko hän on?" "Hän nuori, no sen minä takaan." "Kaunisko", "hyväkö", "rikasko", kysymyksiä vaan lennäteltiin. "Hän on kaiken senlainen, vieläpä paljon muutakin sen lisäksi. Saattepa itse nähdä."
»Hän on kuollut», jatkoi mies, »epäilemättä, ja sentähden sinä olet siis tullut oveani jyskyttämään.» Taaskin äänettömyys, mutta sitten hän lopetti päättäväisesti: »No niin, ukkoseni, minä päästän sinut sisään.» Sen sanottuaan hän hävisi ikkunasta. Tutustun setääni. Hetken perästä kuulin jonkun koluuttelevan salpoja ja ovi avattiin hyvin varovasti ja suljettiin taas heti kun olin päässyt sisään.
«Ukkoseni, anna anteeksi! mutta nuo oivalliset asiat ovat vähäsen vaikeat sulattaa, ja minä ajattelin ... kuuleppas Brigitta!...» ja rouva Elise Frank viittasi luoksensa vanhan palvelijan ja puhutteli häntä hiljaa.
Vai niin, onko se ukko Puks pitkine partoineen? Hänhän surisee niinkuin ampiainen hämähäkinverkossa. Pysy siinä vaan ja riemuitse, ukkoseni, minä soitan sinulle hanhenmarssia. LIISA. Elä ole nyt tyhmä, Pekka! Kiilaa heti ukko irti! PEKKA. Ei minulla ole aikaa. Minun täytyy mennä kuninkaankartanoon soittamaan Hyrrälle, että hän pitäisi minusta huomenna. LIISA. Tuolla tulee Matti.
«Mitä juttuja se on?« kysyi laamanni, hymyili lempeästi, istahti vuoteen laidalle ja tarttui käteen, jonka Elise hänelle tarjosi. «Kaksikymmentäviisi vuotta sitten...» «Kaksikymmentäviisikö vuotta? Herra varjelkoon! Lupasithan äsken kertoa mitä tapahtui vaan viisitoista vuotta sitten.» «Kärsivällisyyttä ukkoseni! Tämä on kertomukseni ensimmäinen osa.
Enkä eläissä ole nähnyt senlaista näkyä, kuin sinä iltapäivänä seisoessamme ylinnä harjulla, ainoastaan jäistä, valkoista, kiiluvaa lunta ja tummansininen taivas, huippu huipun takana suunnattomassa kirkkaudessa, niin kauas kuin silmä kantoi!"... "Niin, on maar lunta kylliksi, ukkoseni! Sitä on talon räystään korkeudelle pitkin koko talven niin kylmää ja valkosta, kuin suinkin toivoa sopii.
Seuraus siitä oli, että sekä hän että Chloe täti heti kuulivat Elisan naputuksen ja lähenivät kummastuneina ikkunaa. "Mitähän ihmeitä nyt on tapahtunut", huusi Chloe havaitessaan Elisan ikkunan takana. "Laske hänet sisään, ukkoseni", lisäsi hän, mutta samassa jo pakolainen astuikin tupaan. "Taivas varjelkoon!
"Sitä et tiedä sinä enkä minä, Randulf, sillä tuomio on Herran, joka tutkii sydämiä ja munaskuita." "Munaskuita!" huusi Randulf pilkallisesti. "Sivert Jespersen'in munaskuita! Kylläpä maksaisi vaivan semmoista tutkia! Ei, ukkoseni! Herramme on mies, joka tietää mitä tekee, eikä anna pettää itseänsä." "Sanonpa sinulle jotain Tuomas Randulf!
Kuka antoi sinulle työtä? Tai sinäkö, Hansen? Missä sinä olit, kuin Holt otti sinut? Köyhäintalossa, ukkoseni. Ei, kas vaan, Hövig kulta, olethan sinäkin täällä! Mitä sinä olet kadottanut? Sinä olit vararikkoinen puuseppä, kuin sinä sait työtä Holtin tynnyritehtaalla » Knut ja ne työmiehet, jotka olivat seuranneet häntä, tulivat takaisin. Holt näki Knutin nousevan penkille.
Herrat Nikkinen ja Rikkinen ilmoittivat mitä kauniimmilla sanoilla kumpikin rouvallensa, ettei heitä huoli päivälliselle odottaa, sillä no niin, sitten he panivat pienen valheen, en muista varmaan minkä. Mutta jos joku tahtoo siitä tietoa saada, niin kysyköön ensimmäiseltä mieheltä, jolla on tuommoinen musta- tai sinisilmäinen, joka sanoo: armas ukkoseni, taikka huokaa: ah!
Päivän Sana
Muut Etsivät