United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja toinen niistä, joita en tuntenut, sanoi: tällä kertaa veli Hansenilla oli hyvä onni, johon Hansen vastasi, että hän juuri edellisenä iltana oli saman summan menettänyt. Ja juuri kun he menivät minun lymypaikkani sivu, kuulin Ei, nyt pidän suuni kiinni, ihan varmaan!
Mutta kuin he luulivat hänen nukkuneen, alkoivat he kuiskaillen puhella, aluksi niin hiljaan, että he itse vain kuulivat, mutta sitten niin, että Korneliakin kuuli. Maria Hansen puhui. » Hän kävi täällä joka päivä ja selitti, kuinka kauhea synti se oli. Tiedänhän minäkin, ettei se ole oikein, mutta ja mehän aioimme mennä naimisiin.
Helmer. Etkö tietäisi asemaasi omassa kodissasi? Eikös sinulla semmoisissa kysymyksissä ole luotettavaa ohjajaa? Eikös sinulla ole uskontoa? Nora. Ah, Torvald, enhän minä oikein tiedä mitä uskonto onkaan. Helmer. Mitä sinä sanot! Nora. Enhän muuta tiedä, kuin minkä pappi Hansen sanoi silloin kuin kävin rippikoulua. Hän sanoi uskonnon olevan sitä ja sitä.
Portailta kuului askelia. Stubb astui sisään Kornelia Vikin seurassa. Tehtyään tarpeelliset määräykset ja luvattuaan hankkia valvojanaisen, joka saattaisi auttaa äitiä, sekä tulla itse illalla uudestaan, lähti Knut pois Stubbin kanssa. »Kuka hän on?» Knut kysyi, kuin he kulkivat yhdessä katua pitkin. »Maria Hansen! Onneton raukka hän on.
Hän selitti hänelle myös, että Maria Hansen, jos hän naisi hänet, ei enää käsittäisi, minkä kauhean rikoksen hän oli tehnyt. Noo Gil teki pitkän ulkomaanmatkan, ja Maria on siinä pienokaisineen. Hyi perhana!» »Sehän on halpaa!» »Sen minäkin sanoin Fonnille. Se on korkeampaa armeliaisuutta, jota maailmanlapset eivät ymmärrä, hän sanoi. Hitto vieköön teidän korkeamman armeliaisuutenne, minä sanoin.
Se oli nuori upseeri, joka oli jokseenkin juovuksissa. "Eikö se ole luutnantti Hansen, vanha ystäväni?" sanoi upseeri. "Kuuleppas veikkoseni, etkö tahdo pikkasen auttaa minua?" "Mielelläni," sanoi Omeletti malttavaisesti. "Minä olen juonut punssia koko päivän ja nyt pitäisi mennä illalliselle setäni, valtioneuvos Blakmeyer'in luo, mutta niin, en ole tilaisuudessa.
Häntä harmitti Johan Henrikin veltto työskentelytapa poika otti asian kovin mukavalla kannalta, ja hän rupesi pitämään häntä hiukan silmällä ja valvontansa alaisena, vaikk'ei se ollut nuoresta herrasta erittäin mieleen. Sanoivathan opettajat, Hansen ja Jentoft, että poika luki.
Saattaisimme ajaa vähän maalle, Hansenin huvilan ohitse, siellä päin on niin kaunista. Eikö sinunkin mielestäsi, Berthaseni, tuo pikkuinen huvila kauniine kasvikkoineen ole erittäin sievä? BERTHA. Kyllä kun sen vain joku toinen omistaisi eikä tuo suuri kortinlyöjä Hansen. Onhan hänkin sinun hyvä ystäväsi.
Silloin kuulin selvään heidän puhuvan asioista ja suurista rahasummista, ja kun sitten tulivat lähemmäksi, näin heitä olevan neljä, neljä herrasmiestä. Kahta en voinut tuntea pimeässä ell'ei toinen heistä kumminkin olisi ollut nuori herrassyötinkimme Söderlund tiedäthän, hän, joka niin hirmuisesti juo. Mutta toiset kaksi hyvin tunsin: toinen oli patruuna Hansen ja toinen sinun miehesi.
Vaimo tunnusti heti, mutta puolusti itseään sillä, että asianomainen oli sukua perheelle. »Sukua tai ei, se on sama», Björnholt sanoi. »Ei mitään salakähmää, matami Hansen, muuten meidän välistämme loppu tulee.» Hänen seuraava käyntinsä oli sukkelan, mutta hyvin köyhän tuntiopettajan luo, jolle Björnholt oli hankkinut työtä koulussa.