United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
CLETO. Pelko ainoastaan on niin kauan sulkenut suuni, mutta viimein täytyi tuo saada hammasten takaa. LEONCIA (seisaalle nousten ja virkeän tavalla itseänsä peiliin katsoen. Hiljaa.) Tämä muoto ihastuttaa vielä! Niin se kelpaa vielä ihastuttamaan! (
»Ainoastaan muutamia hopea-äyrejä», sanoi nuorukainen; »sillä teille, hyvä eno, minun täytyy puhua suuni puhtaaksi.» »Voi!» sanoi Le Balafré, »sepä kova onni.
Taas heltyi hänen sydämensä; kyyneliä kumpui hänen silmistänsä: "Kuinka veisaisimme Herran virttä vieraalla maalla? Jos unohdan sinua Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu. Tarttukoon kieleni suuni lakeen: ellen sinua muista: ellen tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni." Hän herkesi jälleen, koettaen asettaa tuimaa suruansa.
'On, on ... paljonkin parempi on ... nyt on hywä, mutta annasta wielä siitä pullosta', sanoin minä ja ojensin käteni pulloa wastaan=ottaakseni. Naapuri antoi pullon. Sen saatuani kallistin minä siitä niin paljon, että suuni tuli täyteen kuin puhuttu rakko. 'Kas niin! Nyt se tepsii mies hänestä tulee kuin tuleekin.
Sitä putinkia olisi sinun pitänyt olla syömässä, sanoin minä, mutta kaduin leikintekoani samassa, kun näin, miten hän vaipui kokoon, ikäänkuin pieneni ja kitistyi suuren palttoonsa sisässä. Kaikki on hukassa, sanoi hän heikolla äänellä. Jälkiruokakin on siis mennyt suuni ohitse ... keittokoulun vuositutkinto oli viimeinen toivoni. Rohkaise mieltäsi. Ehkä tässä keino vielä keksitään.
Sanaas pidän mä pyhänä, siks sydän vaiti olkoon. Se uutta mulle on, niin uutta, että sua, itseäni, paikkaa tuskin tunnen. Tään miehen sentään tunnen . Totella ma tahdon, vaikka paljon vielä voisin puhua, kuten tulis. Vait on suuni. Se rikos oliko? Mua ainakin rikollisena näytään pitävän. Ja vanki oon, mit' arvelleekin sydän. ALFONSO. Sen otat syvemmästi kuin mä itse.
ROUVA. En, kun minä puhun, niin minä puhun suuni puhtaaksi. Niin, mitä minun pitikään niin, saa nähdä että sinulle vielä jotain tapahtuu noilla juomaretkilläsi ja että sinut vielä jonakuna iltana kannetaan kuolleena kotiin ja Mene sinä Hilma, paistamaan se minulle! HILMA. Miksei, jos pappa
Auringon laskuun saakka makasin turvatonna ruohossa, ja silloin, kun tulin puhalletuksi teidän pöydältänne, nyrjähti jalkani sijaltansa ja suuni on mennyt säikähdyksestä vinoon. Mutta kun ilta tuli, ja minä sain oikean muotoni takaisin, haeskelin teitä, kiittääkseni ja palkitakseni teitä.
Marista tuntui kuin jotakin toivoa, kun muilta kysyttiin. Mutta Sanna, joka oli hyvin aikaihminen laatuaan, halveksi niin koko kysymystä, että pyörähti selin, meni toiselle puolen huonetta, josta vasta sanoi: Kaikkia sitä kuulee! En ikinä ole kahvia suuni nahalle pannut! Mari oli aivan masennuksissaan. Hän tunsi huonoksi itsensä Susannan rinnalla. Jussiko? tutki äiti. Mari odotti vastausta.
Sitoako sinut sängyn jalkaan? ... kysyi kapteeni veitikkamaisesti. Pian! Vartijat ovat saaneet viiniä ja nukkuvat mutta kahdenkymmenen minuutin kuluttua tulee isä itse heitä tarkastamaan. Te otatte heidän takkinsa ja kiiruhdatte ulos. Tunnussana on: "Pietari ja Paavali." Entä sinä itse? kysyi kapteeni. Minut tavataan sidottuna. Minulle on tehty väkivaltaa ja suuni tukittu. Kunnon tyttö!