United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hän saattaa kyllä olla ilkeä noita; mutta onpa kuitenkin minun oma korvani kuullut ja oma kieleni sen ennustanut, että Eachin on tästä tappelusta pääsevä eheänä, vapaana, ilman haavatta tulkoon vaikka mikä Saksilais-tietäjä sitä valheeksi ajamaan.
Ringan auttakoon minut vaan ulos tään-yöllisestä pulasta, kyllä mä sitten ennen leikkaan kieleni poikki, kuin toistamiseen saatan sillä pääni tämmöiseen vaaraan! Tuo ukkokin tuossa, kun sydämensä oli kiihtynyt, näytti pikemmin semmoiselta, jonka virkana on härän nahkaisten kylterien halkaiseminen, kuin vuohennahkaisten sormikkaitten leikkaaminen".
"Ei, ei, vaan siksi toiseksi mikä se nyt taas olikaan se, jota provasti saarnoissaan ukoksi kutsuu, se valitusvirsien veisaaja Jer Jer kah, kun en ny muista, vaikka ihan kieleni selällä pyörii," tuumaili Liisa. "Jerikohan se oli," tiesi Maija. "Ei se aivan niin taida olla," intti Liisa, mutta Maija tiuskasi vain: "ole vait', kyllä minä sen tiedän," rykäisi ja ryhtyi toimeen.
MAUNO. Niin, sanoinhan sinua polttoviholaiseksi. Hyh! Siitäkö minä välittäisin. Sanoitpa sinä minua miksi hyvänsä, se on juuri yhdentekevä. No, sitähän minäkin. Ethän sinä niin lapsellinen ole, että siitä itseesi otat, varsinkin kun tiedät, ettei se niin täyttä totta minulta ollut! MAUNO. Eikös niin, Anna? Tiesithän sinä että kieleni silloin toista puhui, mieleni toista ajatteli.
"Jos suloisen puheeni voimalla, kieleni medellä ja runouteni lumouksella taivutan Glycerian, tuon mailmallisen jumalattaren armoansa sinulle osoittamaan. Enkö ole tuonut häntä luoksesi?" "Olet kyllä, mutta mitä se minua hyödyttää?
Toverieni hämmästykseksi yritin nousta istualleni ja ilmaisin viittauksillani ankaraa janontuskaa suussani, sillä kieleni tuntui olevan kuin kiinnikasvaneena ja kuivaneena kitalakeeni, niin etten voinut ääntä suustani saada. Wilson toi kokospähkinän, jonka maitoa hän hiljalleen valutti polttavaan suuhuni. Toinen toverini toi raikasta lähdevettä, jota join, niin että luulin halkeavani.
"Te saatte kai ujouteni oitis haihtumaan", vastasin minä ihastuneena, "ja sitten on keinoni lopussa." "Keinotko? Mitkä keinot, mitä varten? Se on jo huonoa." "Suokaa anteeksi, kieleni on liijan kerkiä. Mutta kuinka voitte vaatia, että sellaisena hetkenä ei toivoa..." "Mieliksennekö? Eikö totta?" "Niinpä niin! Olkaa, Jumalan nimessä, varovainen. Tuomitkaa kuka minä olen.
Tuonne kiiruhtaa kivasti Kaikki kieleni tarinat Yksinäni ollessani, Tuonne aivoni ajatus, Tuonne suosio syämmen Toivon polvuille pimeän, Ahtahille aavistusten, Syämmelleni suruisten, Syämmelleni suloisten. Syntyi Ruotsinpyhtäällä 24/2 1796, tuli ylioppilaaksi Turkuun 1814 ja Upsalaan 1816, nimitettiin 1839 Suomen kielen lehtoriksi Helsingin yliopistoon ja kuoli 20/4 1875.
Yksi ainoa sana, yksi ainoa tämän vihityn pään viittaus, ja . Vaan minä puhuttelen miestä, joka tuntee enemmän kuin minä saatan lausua. Vaikene, kieleni, sinä olet jaaritteleva neuvon-antaja. Jabasterin isänmaallinen mieli ei kaipaa lapsen joutavaa opetusta.
Se lempo ei huoli eukostansa enemmän kuin ryysyisistä virsuistaan. Kieleni kuivaa kurkkuun; en ole märkää maistanut koko kesänä... Mutta mitä hän siitä huolii, lemmon luoma! Matti! Häntä en ole viikon päiviin nähnyt..." Kapteeni oli tottunut kaikenlaisiin; mutta tämä näky, tässä hänen edessänsä, oli niin törkeä, että häntä iletti.