United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli ystävällinen seurustelussa, taitava hovimies ja yleensä hyvänsuopa luonteeltaan, mutta taipuvainen herkkuilemisiin. Kuoli 1814. Akaassa 1773. Otti jo 1788-90 osaa moniin taisteluihin. Porin rykmentin kapteenina hän 1808 kunnostautui varsinkin Lapualla. Rauhan tultua hän asui Suomessa ja toimi täällä vielä pataljoonanpäällikkönä. Kuoli Helsingissä everstinä 1855.
Tuonne kiiruhtaa kivasti Kaikki kieleni tarinat Yksinäni ollessani, Tuonne aivoni ajatus, Tuonne suosio syämmen Toivon polvuille pimeän, Ahtahille aavistusten, Syämmelleni suruisten, Syämmelleni suloisten. Syntyi Ruotsinpyhtäällä 24/2 1796, tuli ylioppilaaksi Turkuun 1814 ja Upsalaan 1816, nimitettiin 1839 Suomen kielen lehtoriksi Helsingin yliopistoon ja kuoli 20/4 1875.
V. 1814 kuljetti tosin amiraali Rose englantilaisen laivaston Potomak-jokea ylöspäin ja poltatti unionin uuden pääkaupungin; mutta kenraali Pakenhamin 1815 vuoden ensimäisinä päivinä yrittämä hyökkäys New Orleans'in kaupunkia vastaan meni tykkänään myttyyn. Sitä puolusti kenraali Andrew Jackson, joka kaupungin etelä-puolelle oli varustanut vahvat vallitukset.
Marttilan pitäjässä Turun läänissä 1757, oli aikoinaan Ruotsin valtakunnan kaikkein etevin ja loistavin ylimys, kuningas Kustaa III:n lähin suosikki ja ystävä. Sodassa 1788-90 oli hän päällikkönä ja osoitti monesti uljuutta. Nähtyään monenlaisia kohtalon vaiheita hän kuoli 1814.
Kesällä vuotta 1814 lähestyi laiva Etelä-Amerikan itärannikolla olevaa Buenos-Ayres nimisen melkoisen kauppakaupungin satamaa, ja mukanaan oli suuri joukko matkailijoita.
Ollen Vanhalan seurakunnan valiomies tänäpänä kuuluutetussa valtiopäivämiehen huudossa Raivolan käräjäkunnan puolesta, mutta estettynä kovalta taudilta itse tulemaan saapuville, saan tämän kautta kirjallisesti ilmoittaa antavani huutoni lautamies Jussi Koposelle Koivulasta. Vanhalasta Marraskuun 15. p. 1814. Aadami Jurri."
Jo silloin osotti Ranskan tuleva hallitsija erityistä huomaavaisuutta Mériméen "pikku Eugénietä" kohtaan, mutta arvattavasti ei kukaan sentään tullut ajatelleeksi tämän tuttavuuden seurauksia. Montijon kreivi oli palvellut suuren Napoleonin aikana Ranskan sotaväessä ja v. 1814 puolustanut Pariisia vihollislaumaa vastaan.
Ab P. I XX. Ab. 1813 1827; jatkoa osoittaa viimeisessä osassa, joka väitettiin Heinäkuun 2 p:nä, yksinäinen sana "sed" = mutta Turku paloi Syyskuun 4 ja 5 p. samana vuonna. De viris in Fennia peritia litterarum græcarum claris. P. I VIII. Ab. 1814 1821; yksinäinen sana "*adeo*" viimeisessä osassa osoittaa tästäki väitöksestä jatkoa, mutta sitä ei ole tullut.
Sodassa hän sitten oli vielä Saksassa 1813, Norjassa 1814. Kuoli 1818. V. oli tulinen ja pelkäämätön päällikkö, joka ei säästänyt sotilaitaan, vaan uhkasi rangaistusta ja kuolemaa sille, ken väistyi. Mutta hän ei myöskään säästänyt itseään; oli sen ohessa niin vapaa itsekkyydestä, että kuoli kovassa köyhyydessä.
Keisarivallan kukistuttua hän menetti korkeitten suosijainsa myöntämät eläkkeet ja vietti viime päivänsä jotenkin ahtaissa oloissa, eläen Eragnyssa l'Oise-virran partailla. Hän kuoli tammik. 21 p. 1814, siis juuri täytettyään 77:nnen ikävuotensa.