United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirja, joka on omistettu Mériméen vanhalle ystävättärelle Montijon kreivinnalle, saavutti asiantuntijain puolelta ylipäänsä suurta tunnustusta, vaikka jotkut, yleisön kannalta, mielivät moitiskelemaan sitä. Loménie torjuu taitavasti tämän moitteen ainakin mikäli se koskee Don Pèdroa. "La critique
Näinä aikoina nähtiin Mérimée melkein joka päivä Montijon perheen seurassa ja hänen biograafinsa kertovat kaikki, kuinka hän eräänä päivänä asteli de la Paix'n katua taluttaen erittäin kaunista pikku tyttöstä, josta hän muutamalle uteliaalle ystävälleen ilmoitti, että "se on pieni espanjatar, erään ystävättäreni tytär; minä aion tarjota hänelle leivoksia lähimmässä konditoriiassa".
Kuuteen viikkoon emme nyt ainakaan tulle taistelemaan" lopettaa hän kirjeensä. Seuraavana päivänä kirjoittaa hän samoista asioista Montijon kreivinnalle antaen hänelle pitemmän selonteon katutappeluista. Ja nyt myöntää hän vihdoinkin nähneensä todellista uljuutta, vaikkakin kansan julmuus häntä pöyristyttää.
Oltuaan kymmenkunnan vuotta vilkkaassa kirjeenvaihdossa Montijon kreivittären kanssa kävi Mérimée v. 1840 toisen kerran Espanjassa, jolloin hän asuen Montijon kreivittären palatsissa Madridissa, sai akkunastaan seurata silloista kapinaa Espanjan pääkaupungissa.
Vallankumouksen jälkimäisenä päivänä hän jo kirjoittaa Montijon kreivinnalle: "Näin suuren tapauksen aikana tuskin muistaakaan omia asioitaan; alanpa sentään jo olla levoton tietääkseni, miten elänen vast'edes itse ja millä elätän vanhan äitiparkani". Maaliskuun alussa hän taaskin sivumennen mainitsee, ettei hän tiedä mitään tulevaisesta asemastaan eikä odota mitään hyvää itselleen, hän näet kun kuului kuningasvallan entisiin ystäviin.
Montijon kreivinna näkyy kehottaneen häntä tulemaan luoksensa Espanjaan, koskapa hän myöhemmin samassa kuussa kiittelee ystävättärensä jalomielisestä tarjouksesta lisäten kuitenkin, ettei, Jumalan kiitos, vielä ole niin pitkälle tultu.
Pari kuukautta keisarillisten häiden jälkeen saattoi hän Espanjaan matkustavaa Montijon kreivitärtä Poitiers'hen saakka, teki muutamia virkatarkastuksia ja palasi sitten takaisin Pariisiin, josta hän edelleen joka viikko laittoi bulletinit "maailman menosta" ystävättärelleen Pyreneeain tuolla puolen.
"Tämä pieni sivuseikka on minulle, sen vakuutan teille, paljo mieluisampi kuin itse nimitys", kirjoitti Mérimée vielä samana päivänä kuin hän sai tiedon uudesta virastaan ystävättärelleen Montijon kreivittärelle, jota hän, hienotunteisesti ja kohteliaasti kyllä, kiittää senaattoriarvostaan.
Tärkein näistä oli epäilemättä hänen tutustumisessa kreivi Montijon perheeseen. Mutta ei hän silloin voinut edes aavistaakaan, että se 4-vuotias pikku Eugénie, jota hän Montijon luona Granadassa polvillaan hypitteli, parin kymmenen vuoden päästä istuisi Ranskan hallitsijan rinnalla keisarinnan kruunua kantaen.
Ranskan tuleva hallitsijatar ei näet ollut kukaan muu kuin hänen hyvän ystävättärensä, Montijon kreivittären nuorin tytär Eugénie, "pikku Eugénie", kuten Mérimée oli tottunut häntä nimittämään. Olen ennen maininnut, milloin ja missä Mérimée tutustui Montijon perheeseen, joka muuten kuului Espanjan korkeimpaan ylimystöön.