Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
"Minun kieleni on yhtä kylmettynyt, kuin sydämmeni, muuten olisin jo ammoin teille sanonut, että Anna neitsyt on käskenyt minun teitä terwehtimään ja pyytämään teitä tulemaan sinne, minne arwelen teidät saattaa, hänelle wastaan, jos nimittäin uskallatte henkenne minun haltuuni." "Minä olen walmis teitä seuraamaan, mutta sitä ennen te näette, että minä olen raudoissa ."
Salaisuus? Niin; teidän ja minun! Kristus, tiedättekö te sen? Kaikki. Ja nyt, kun on henki kysymyksessä . Missä on ritari Nils Lykke? Paennut. Paennut! Jumala minua auttakoon; sillä ainoastaan ritari voi kieleni päästää. Mutta henki on kalliimpi kuin lupaukset! Kun ruotsalaisten päällikkö tulee Mitä silloin? Mitä aiotte? Ostaa henkeni ja vapauteni; paljastaa hänelle kaikki. Oi, ei, ei! Säälikää!
Menkää, ennenkuin kieleni siteet heltiävät. Viuluniekka tyrkkäsi oven auki, astui puotiin ja avasi puodin oven. Kovalla ryminällä paiskasi tuuli sen kiini, hänen astuessaan ulos raivoisaan, synkkään yöhön. Hänen mentyänsä hervahti Volumnia Websterin jännitys. Hän vaipui sohvaan ja purskahti katkeraan itkuun.
"'Kuinka saattaisin olla esemkofu, koska puhelen kanssanne? kysyin vastineeksi ja pistin kieleni suusta. 'En ole mikään henki, olen Ula, vanhan Landelan poika.
Vaan nyt on kieleni kipiä,
"Virkistytte, kun juotte tästä", sanoi vaimo, pannen lasin huulilleni; mutta sitä en voinut juoda, vaikka kieleni oli kuiva ja kulkkuani poltti. Minusta näytti liian suurelta pilkan teolta, että juottaisivat minulle Stefanin viiniä, kun hän itse oli hyljännyt minut. Muistin virren sanat: "Ja he antoivat minulle etikkaa juoda suuressa janossani", ja työnsin pois vaimon käden.
BERTHA. Vai niin; jotain sellaista juuri aavistin. No, entä sitten? AMALIA. Herra Jumala, kuinka totiseksi sinä kävit! Ei, ei, älä pakoita minua jatkamaan! Ennen puren kieleni halki, ennenkuin AMALIA. Niin, tiedätkös, kortinlyönnistä ja asioista ja viidestä tuhannesta markasta, tai oliko se viidestäkymmenestä tuhannesta, sitä nyt en voi niin tarkoin sanoa.
Herrasväkisille ei kieleni kelpaa ja sentähden täytyy mun paeta. Niin häväiskää ja pilkatkaa keskenänne onnetonta, te paratiisilinnut, kunnes kieltänne ymmärtää Kehnosuon poika! Ymmärtääpä hän sitä kerran ja silloin herranen aika! Eipä niin kuiskasi hälle eräs tovereista vaan kerran täytyy kaikkein tässä maassa osata ja puhua suomea ja silloin herranen aika!
"Ei toki, ei sitä en tee sinne en tule; tuokaa tänne penkille minulle pala leipää ja jotakin kuivan kieleni kostukkeeksi", pyysi nöyrämielinen muukalainen, eikä häntä saatu pöydälle syömään, vaikka kuinkakin olisi kehoitettu, vaan hänelle täytyi emännän viedä ruokaa penkille, johon muukalainen oli siirtynyt, siinä rupesi hän alakuloisena syömään.
Lörincz punastui korvia myöten ja olisi mielellään tahtonut tähän kysymykseen saada vastausta jostakin. "Kyllä; tunnenpa hyvinkin", vastasi hän, otsaansa sormenpäällään hieroen, "nimenne ei vaan tahdo mieleeni muistua". "Hehe! te ette siis muista, että me vuonna 1830 olimme yhdessä komitati-kokouksessa Györ'issä?" "Vai niin? Se on totta. Nimenne on aivan kieleni päässä".
Päivän Sana
Muut Etsivät