Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Oi, ett'en syntynyt pappilan karjapiiasta, joka puhui ruotsia, minä Kehnosuon poika! Tuntuupa kuin olisin vieläkin Koiramäen Aatami, siltä tuntuu. Hetken aikaa istui hän epätoivossaan vasen käsi poskella, sitten tuumistaan heräsi kuin unesta. Mutta sanoipa se tyttönen: "suomenkieli on niin kaunista!" Hän kuulee sydämeni sulosanoman, hän kuulee!
Aatami teki käynnit ensin kirkkoherran ja sitten kaikkien kappelin herrojen luona. Hän kumarsi nöyrästi kaikkiin esityksiin ja vaatimuksiin; hän ei mitään vastustanut eikä hän vaatinutkaan muuta kuin virkaa ja palkkaa. Hän voitti. Hän valittiin Kannusjärven kouluun opettajaksi. Siitä sanoman saatuaan, iloitsi koko Kehnosuon kylä. Koulu avattiin juhlallisesti. Oppilaita virtaili kouluun.
Almanakka ennusti sen päivän "selkeäksi", vaan kirottava oli almanakka silloin, sillä sumuinen oli aamu, sateinen päivä ja myrskyinen ilta. Aatami Kehnolin! lausahti vakainen ääni. Tässä seison minä Kehnosuon kylästä, ilmoitti kumartaen Aatami. Mitä on tapahtunut? jatkoi kuiva ääni, osoittaen kirjettä. Ohut nuorukainen vaaleni. Hän tunsi seisovansa jalkapuussa. Ar maht akaa! änkytti hän.
Herrasväkisille ei kieleni kelpaa ja sentähden täytyy mun paeta. Niin häväiskää ja pilkatkaa keskenänne onnetonta, te paratiisilinnut, kunnes kieltänne ymmärtää Kehnosuon poika! Ymmärtääpä hän sitä kerran ja silloin herranen aika! Eipä niin kuiskasi hälle eräs tovereista vaan kerran täytyy kaikkein tässä maassa osata ja puhua suomea ja silloin herranen aika!
Sen huomasi hän, koska piti Kehnosuon isännille selittää ruotsalaisia protokollia sillä hra Nurkkelin oli halvautunut ja sen jälkeen päästetty pitejän ruotuun. Kauan katseli hän ääneti salattua kirjoitusta ja viimein häpeästä kerman vaaleaksi muuttui ja itkusilmin paiskasi protokollat pöytään. Häpeissään siitä äitikin itki ja vanha isä-Aatami kovin pojalleen nurisi.
Veljet! huusi hän onnesta läikkyvin silmin. Tietäkää, ett'en ole enää mikään Koiramäki, vaan nimeni on tästälähin oleva Aatami Aataminpoika Armfelt Kehnosuon kylästä! Niin Aatami onnensa houreissa huikahti, vaan sitten muisti hän seisovansa sairaan kirjoissa, jonkatähden valitti päätänsä kovin huimaavan. Pian tuli kuuluksi kaikille Aatamin jo ennestään kuuluisa uusi nimi.
Mutta hänpä täisikin kirjoittaa siinä syy kiiltäviin verkavaatteihin; kuului osaavan lukuja multipliseerata siksi nokka tähtiä tähysti; ja mikä painavinta oli, taisi hän puhua ja kirjoittaa protokollat ja velkakirjat ruotsiksi, tätä vanhan-aikuista Suomen herraskieltä pitivät vielä niihin aikoihin Kehnosuon talonpojatkin kaiken herruuden satoisana tähkänä jonka tähden häntä kyläkunta pelvolla ja vapistuksella kunnioitti.
Hän siis vastoin ennustuksia eli oikein tahallansa ja luki ulkoa kaikki kirjat mitä siihen aikaan Koiramäen torpassa pidettiin tarpeellisina: niihin kuului jo mainittu kukkolehtinen aapinen, pitkä katekismo ja kaita virsikirja sekä pituutensa levyinen almanakka, joten hän tunnustettiin suurimmaksi tietoviisaaksi koko Kehnosuon kylässä.
Niin haasteli Kehnosuon vaimoväki, ja siitäpä sai nuori Aatami hiukan vihiä, jonkatähden hänessä vähittäin korkea ajatus heräsi: hän lujasti päätti sukunsa esikoisena kohota villistä metsäviinapuusta herrasyrttitarhojen kukkakumpuja koristamaan; ja silloin luopui hän ensikerran kirjan sanoista, koska hän toivon hengessä hyräili: Mun täytyy kerran käyskennell' Pääll' kukkaisten ja ruusuin!
Toivon kipuna alkoi matkustajamme rinnassa hehkua. Hän pysähtyi paikalle. Voi sentään, jos Kehnosuon kylässä kerran kuultaisiin, että entinen Koiramäen Aatami, nykyinen hra Kehnolin, on virkamies ja opettaja Kannusjärven koulussa! ajatteli hän Silloin, äiti vanhani, silloin, isä-Aatami, silloin täysikasvuinen vaimoväki Kehnosuon kylässä mitä sanoisivat silloin!
Päivän Sana
Muut Etsivät