Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Löysin tangon ja pujotin sen portinpuoliskon alle, aikomuksessa nostaa koko portin saranoilta. Samassa tulivat kaikki pojat ulos. He olivat lähdössä. Mitä sinä rytyyttelet? kuulin minä jonkun tovereista sanovan ja minulle pantiin lakki päähän. Toinen kysyi minulta: »Mistä vihat?» Minä sanoin: Se on hävytöntä! He kysyivät: Mikä on hävytöntä?
Hän pysähtyi hetkeksi, ja minä näin hänen valkoisten käsiensä puristuvan nyrkiksi. Sitten hän huudahti: »Jumal'avita! Toivoisinpa nyt olevani sinne menossa!» »On mahdollisuus vielä ehkäistä se», sanoin, »jollei mitään tapahdu junalle ja minä saavun ajoissa perille. Tai jos joku toinen salapoliisilaitoksen palveluksessa olevista tovereista, joka tietää tämän salaisuuden, pääsee perille ajoissa.»
Silloin voisi hän myöskin saavuttaa ystävyyttä ja rakkautta ja sitä juuri hän kaipasi. Mutta mitä siitä kaikesta sittekään, nyt kun hän oli kaukana Soinamosta, kaukana ystävistä, tovereista, ja ja Erkistä. Taas tuli itku. Kyllähän täälläkin päin saattoi löytyä sellaisia, jotka häntä käsittäisivät, mutta uudet ystävät eivät olleet vanhojen veroisia, eikä Eevi voinut unhoittaa, ei vaikka
Kuule, miten sinun laitasi on, sinä olet käynyt niin salaperäiseksi? Eikö mitä, on vain ollut tässä vähän töitä ja hommia. Hommia, hm, on niitä hommia joskus väliin näkynyt iltahämärässä hameniekkain parissa... Esko melkein säpsähti, kun toinen tovereista äkkiä heitti tuollaisen viittauksen, hän tunsi, että se sattui hyvin aralle paikalle.
Herrasväkisille ei kieleni kelpaa ja sentähden täytyy mun paeta. Niin häväiskää ja pilkatkaa keskenänne onnetonta, te paratiisilinnut, kunnes kieltänne ymmärtää Kehnosuon poika! Ymmärtääpä hän sitä kerran ja silloin herranen aika! Eipä niin kuiskasi hälle eräs tovereista vaan kerran täytyy kaikkein tässä maassa osata ja puhua suomea ja silloin herranen aika!
Kun vihdoin olimme lakanneet syömästä siinä puhella ropistessa taisi mennä pitkäkin tunti esitti eräs tovereista, että rupeaisimme laulamaan. Ilman pitkiä puheita nousikin jokainen höyryveneen kannella seisoalleen ja innostuneista rinnoista kohosi ennen pitkää yön hiljaisuuteen mahtava "Marseljeesin" sävel.
Satula, jossa hän istui, oli hienoa tekoa, ja sen hän oli saanut lahjaksi erään urotyönsä palkkioksi arolla. Hänellä oli aina satulan koukussa silmukalla varustettu heittoköysi, jota viskaamaan hän oli mainion tarkka, niinkuin hänestä kertoivat toverit, jotka hänet hyvin tunsivat. Toinen tovereista oli Bolly Wherrit nimeltään.
Mitä sitten?" kysyi Ester, ihmettelevästi hymyillen. "Niin, saatpa kuulla. Kun olin eronnut tovereista, tein yksinäni kävelyretken metsän kautta, niinkuin välistä tapani on oman metsäni kautta, oman korkeapilarisen kirkkoni.
Silloin olisi päässyt voitolle tuo tuttu, kaikkea pientä rakastava, tuo naisellisuus, jota ei kukaan tovereista aavistanut olevan Heikin sydämessä. Ja hyvästi silloin kaikki aatteet! Ne eivät enää koskaan liikahtaisi. Voimaa, voimaa ! Päivän helle oli hiipinyt korkeimmilleen ja taivaan rantoja kiertelivät ukkospilvet. Avatun ikkunan pielessä surisi hämähäkinverkkoon sotkeutunut kärpänen.
Ihmisillä ei enää ollut mitään oikeutta häneen he olivat hylänneet hänet ja tehneet hänet luonnonvoimain toveriksi, ihmekö sitten että hän kutsui avuksensa yhden noista tovereista tulen taisteluhun ihmisiä vastaan? Wappu ei voinut selvittää tätä kaikkea itselleen, hän ei ollut oppinut ajattelemaan itseänsä, hän ei tietänyt miksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät