Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Matkallansa oli everstiluut ... eversti piti meidän sanoa! tavannut ainoastaan sangen harvoja henkilöitä, jotka jonkunlaisella kaipauksella puhuivat pois-menevästä kuningattaresta, mutta sitä vastoin oli seuraava iloinen huudahdus kaikkialla tunkeunut kevennetyistä rinnoista: "Jumalan kiitos! nyt olemme vihdoinkin saaneet kuninkaan maahan!"
Huomenna minä taas puhun kirkossa vuoroin voimakkaita sanoja ja vuoroin lempeitä, puhun, neuvon, vakuutan ja vaikutan ja lämmitän; kunnes viimeinenkin routa rinnoista sulaa.
Eikä jouluvirsikään oikein jaksa väsyneistä, toivottomista rinnoista yletä, kun joulukellot eivät saa kaikua ja kun ei ole siihen virteen yhtymässä kaikki tutut äänet. Oi, Anna, tyttöseni, tule isäsi luo ja anna hänen tuntea, että hänellä on vielä yksi jäljellä, yksi jouluvalo tupaa kirkastamassa. Isä, rakas isä, Jumala varmaan poikia suojelee! IS
Sen osasivat kaikki ulkoa ja sotamiesten vankkatahtisen astunnan yli kaikui tuhansista rinnoista: »Sä kilpen sodassa, Aurinkon vilussa, mun turvan aina vakaa. Sun sanas mulle takaa, Ett' kunniaan mun kannat, Autuuden armost' annat.» Ei ollut kuitenkaan leiri kokonaan hyljätty.
Vastaan sattuvat vesat raksahtivat, hänen ruumiinsa romahti raskaasti pohjaan; ja sitten kajahti kauhistuksen ja hämmästyksen huuto hänen seuralaistensa rinnoista. Sumun Lapset, joita tämä ensimmäinen voitto oli rohkaissut saman verran kuin pelästyttänyt takaa-ajajia, vastasivat kovalla, kimakalla riemukiljunnalla.
Silloin hän upotti paljaat käsivartensa hiillokseen, tarttui rautakankeen, astui yhdeksän askelta kantaen sitä, sitten heitti sen pois ja risti käsivartensa ojentaen ne esiin peukalot ulospäin. Ja jokainen näki, että hänen ihonsa oli tuoreempi ja eheämpi kuin luumupuun hedelmä. Silloin kohosi kaikista rinnoista suuri kiitoksen huokaus Jumalan puoleen. Satakielen sävel.
Nyt orheillansa valkeilla jo otteli Kaks' ratsastajaa metsästä, Ja rahvas töytää kohden linnan porttia Ja riemullisna huutelee: "Oi terve ruhtinamme! lailla auringon Hän valon tuopi matkassaan, Hän kyyhkyn kantaa olallaan, niin kantakoon Hän lapsillensa armonsa." Noin nousee nöyrä, toivorikas tervehdys Iloitsevista rinnoista, Ja linnan ympärillä rahvas polvilleen On nöyryydessä langennut.
Miehet matkasta väsyneinä ja juomilla voitettuina olivat oienneet mikä missäkin torkuksissa, ja vahvoja hornauksia nousi miesten rotevista rinnoista. Sydän-yön aikana syntyi äkkiä meteli makaajien joukossa.
Kun vihdoin olimme lakanneet syömästä siinä puhella ropistessa taisi mennä pitkäkin tunti esitti eräs tovereista, että rupeaisimme laulamaan. Ilman pitkiä puheita nousikin jokainen höyryveneen kannella seisoalleen ja innostuneista rinnoista kohosi ennen pitkää yön hiljaisuuteen mahtava "Marseljeesin" sävel.
Mutta mies ja peto pysyivät yhä paikoillaan kauheassa jännityksessä, ikäänkuin maahan naulattuina. Kumea, härän mylvinnän kaltainen ääni kuului nyt arenalta, ja samassa pääsi kaikkien katselijain rinnoista parahdus. Sitten hiljeni kaikki. Ihmiset luulivat näkevänsä unta: jo rupesi härän ääretön pää kiertymään barbarin kourissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät