Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Sinulle suuri Jumala, Nyt riemuisista rinnoista Soi kiitos hartahasti. Sä meitä olet ohjannut Ja armiaasti auttanut Nykyiseen aikaan asti. Suuri juuri Pahuus, nurjuus, Synti, kurjuus Meidät koittaa, Kaataa, vaan Sun armos voittaa. Me eksymme, Sä johdatat; Me rikomme, Sä armahdat; Me lankeemme, Sä nostat; Sua vihaamme, Sä lempes suot: O, ylevät on työsi nuot! O, jalosti Sä kostat!
Mutta yhä hartaammin, vakuuttavammin ja voimakkaammin vyöryvät Maammelaulun sävelet säe säkeeltä tuhansista rinnoista. Se on maani laulu! Se on kansani laulu! Kenelle minä kunniaa, jos en sille!... Vaikka kaikki menköön ... vaikka mikä tulkoon: minä teen kunniaa! Käsi kimpoo lakin reunaan, pysähtyy, vakaantuu. Hän kääntyy kuin komennussanan mukaan päin yleisöön, johon on seisonut syrjin.
Pian olivat he kaikki hänet huomanneet ja katselivat häntä, samalla kuin veisasivat jäykkinä ja tönkköinä, pannen kaiken innostuksensa ja tunteensa virteen, minkä hellää sointua ja sulavia käänteitä ei olisi luullut lähteviksi noilta karkeilta huulilta, noista järeistä rinnoista.
Eräs normandialainen herttuatar, rukoiltuaan kauan Jumalalta lasta, kääntyi viimein pirun puoleen, joka kuuli rukouksen, ja herttuattaren syntyi poika Robert, joka lapsesta saakka oli villi, puri imiessään äidin rinnoista nisät poikki, puukotti koulussa opettajaansa oli 20 vuotiaana rosvojoukon päällikkö. Teki lukemattoman joukon kamalia rikoksia, murhia y. m.
"Nkungulu voi haistaa pahantekijän", hän jatkoi, "mutta pahantekijä ei ole täällä"; huojennuksen huokaus pääsi kokoontuneiden senaatorien rinnoista, joka viekkaalta puhujalta ei jäänyt huomaamatta, hän kun tiesi, että pelko saisi muut vetämään yhtä köyttä joka jutussa, jonka hän katsoisi parhaaksi kutoa kokoon "ei, hän ei ole täällä, mutta eilen hänen läsnä-olonsa saastutti ilman ja karvasteli sieramissani".
Sitten kuitenkin rupesin arvelemaan: miksipä viattoman lapsiparan pitäisi kärsimän ja menehtymän. Imetin sitäkin ja niin sekä omani että nämät kumpaisetkin ruokin rinnoillani. Minä olin nuori, väkevä ja maito oli voimakasta. Ja Jumalakin antoi niin paljon maitoa, että rinnoista yhä ulos pyrki. Kahta kerrassaan ruokin ja kolmas odotti. Kun toinen rinnasta hellitti, otin kolmannen.
Kun tuo nöyrä ja kuolemaan valmistunut lygilainen näki prinsessansa villin pedon sarvissa, säpsähti hän ikäänkuin tuli olisi karannut hänen suoniinsa, oikaisi selkänsä suoraksi ja rupesi juoksemaan raivoisan pedon perässä. Kaikkien rinnoista tunki lyhyt hämmästynyt huuto, jota seurasi synkkä hiljaisuus: lygilainen oli silmänräpäyksessä saavuttanut raivostuneen härän ja käynyt kiinni sen sarviin.
Päivän Sana
Muut Etsivät