Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
»Ah, Luoja, tiedän, tunnen sun, sa autat armos tautta, pois huolet haihtuu siunatun tuon sakramentin kautta.» »Ei, äiti, turru tuska tää, ei kuollehelle elämää voi sakramentit suoda, ei hoivaa mulle tuoda.» »Laps, entä jos tuo viekas on maan muukalaisen puolla avion uuden, uskoton, jo solminutkin tuolla? Laps, sydän tuo sa unhota!
Näin nyt vielä, näin nyt vasta keskellämme seisoen, Muistuttaos näölläsi kasvavillen polvillen: Kallis lemp' on, kallis koti, kallis arvo, kunnia; Halvat kuitenkin ne kaikki isänmaan on verralla. Oi kuningasten kuningas, Sä maan ja taivaan valtias, Myös tälle maalle silmäs luo Ja armos runsaat lahjat suo!
Sä tiedät kyllä: nuoruus, into, toivo On iät kaiket yhteen kuuluneet, Ja nuorten into, lämpö, toivo, rakkaus On edistyksen hyödyks toimineet. Siks ällös pilkkaa, ällös surkutellos, Ja armos säästä paikkaan parempaan, Innotta nuoruus, päiv' on auringotta, Vuos kevähättä, elon varjo vaan.
Mitä ma olen pahaa tehnyt, kelle, mua näin ett' ylenmäärin kiusataan? Jumala, armos anna vaivaiselle, suo minun mennä tummaan Tuonelaan! En enää elämää ma kestä. Rauhaan ma tahdon Manatarten maahan lauhaan.
Karttaa suo, Jumala, kamalain juonia kansan ja maan! Hänestä hoivamme, turvamme toivomme, armahin apumme ain' olkohon! Eläköön Ruhtinas, vilpitön valtias meidänkin maan; rantamme rauhassa, lakimme vahvana, uskomme vakaana varjelemaan! Virsi kotimaan puolesta. Oi kuningasten kuningas, sä maan ja taivaan valtias, myös tälle maalle silmäs luo ja armos runsaat lahjat suo!
Hän alaisena lain on ankaran, jot' armos korkeintaan voi lieventää. Mua uhkas täällä hän ja taistoon vaati; ja tuskin sulta salas paljaan miekan. Jos väliimme et sinä ehtinyt, myös minä syylliseksi tullut oisin ja häpeillen nyt seisoisin sun eessäs. Et hyvin tehnyt. TASSO. Oma sydämeni vapauttaa minut, sinun varmaan myös. Niin on: ma uhkasin ja vaadin, miekan myös vedin.
Sielu: Ma olen kurjin syntinen Ansainnut kadotuksen, Tuomion monenkertaisen, Voi, ikikirouksen! Oi, yksin Sinä ymmärrät Tilani, kurjuuteni, Turmelukseni käsität Ja suuren pahuuteni. Oi, syvyydessä sieluni Valittaa kujerrellen, Ma vaivun, auta Herrani! Suurelle syntisellen Jo anna armos lohdutus Ja kalliolle nosta Vajoova jalka kadotus, Jo uhkaa älä kosta. Jeesus: Joh. 4. 26.
Suo armos, että aina Sun tahtos mukaan me Voisimme työmme tehdä ja pyrinnöillämme Sun pyhää nimeäsi kunnioittaa! Sä, kansoja, jok' auttaa voit taikka langettaa, Sä nöyryydellä sydämemme täytä! Sä kansaamme ain' auta ja suojaa Suomenmaa, Ja valos vartijana sitä käytä!
Valon lahjat, rauhan suomat, Lempi, toivo rajaton, Kaikki elon parhaat luomat Mulla ol' ja vielä on; Sun vaan haihtuvan näin aina, Milloin vaan sua tavoitin; Mullan ruhtinaatar, lainaa Kerran armos mullekin! Sydämen aamu. Usva peitti toivon multa, Sydän parkaa kylmä jääti, Kunne sinne lemmen tulta Armas enkelyinen sääti.
Linnanhoitajalle myös anna tarpeelliset käskyt, jotta niin kauan viipyä hän täällä voi kuin tahtoo, siksi kunnes ystävänsä on hälle lähettäneet kapineet ja kunnes kirjeet, jotka Roomaan tahdon mä hänen mukanansa toimittaa, hän saanut on. Hän tulee! Hyvin voi! Sun armos, jota mulle osoittanut oot usein, tänään loistaa kirkkainnaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät